Päättämisen sietämätön vaikeus

Lomakausi alkoi perjantaina. Ulkkariopettajilla on mahdollisuus ottaa palkallista ja palkatonta lomaa kolme viikkoa ja käytännössä kaikki niin tekivätkin - yksi ainoa jäi vielä töihin. Sinänsä hyvä veto, kun ei ole oppilaitakaan häiritsemässä päiväunia työpaikalla. Tiedä sitten, mitä siellä voisi muuta tehdäkään kuin nukkua. Itse toki olen lomalla vaikka kaupungissa vielä olenkin. Ajattelin jäädä koulun "uudenvuoden"juhlaan, jotka pidetään jouluaattona. Ovat kuulemma aina kovin riehakkaat..

Robotti-pukki soittaa fonia ostoskeskuksessa.

Sinänsä hauskaa oli seurata kollegojen häipymistä horisontin taakse viime perjantain-lauantain aikana; kätevä tuo What'sAppi. Yksi lensi Kiinan kautta Uuteen-Seelantiin, yksi pariskunta Bangkokiin, toinen pariskunta aloitti Etelä-Euroopan kierroksen Istanbulista, jonne eräs toinenkin kollega suuntasi. Yksi jamppa majailee Floridassa koko kolme viikkoa. Pari mimmiä lensi Itävallan kautta Pohjois-Amerikkaan. Loput ties minne.

Eroahdistusta hoidattamassa.

Omat suunnitelmat ovat vielä vähän auki. Tyypilliseen tapaan. Ei vaan pysty suunnittelemaan. Tuossa kun katseli, minne muut ovat suunnanneet, alkaa ykkösvalinta Helsinki vaikuttaa vähän.. No, pliisulta. Mutta pakko siellä olisi käydä. Ja kivaahan siellä olisi. Kai. Pimeää ja kylmää. Lippuja en ole vielä ostanut.

Niinpä tässä alkaa mieli harhailla ja hakukoneet käydä kuumina, kun suunnittelen erilaisia mielenkiintoisia ja ei-niin-stressittömiä matkasuunnitelmia. Mitäs jos ensin lentäisi Bangkokiin ja sieltä uudeksivuodeksi Helsinkiin ja taas takaisin Bangkokiin muutamaksi päiväksi..

Jutun juju on siinä, että työnantaja kustantaa meno-paluulennot kaksi kertaa vuodessa ja nyt voisi käyttää toisen niistä. Välipysähdyksiä vain ei sallita - vain 48 tunnin layover on mahdollinen. Eli hintaoptimointi on haastavaa.

Ei tässä muuten mitään hätää olisi, mutta torstaina olisi kiva jo lähteä.