Määräaikaishuolto

Terveys tarkastettu! Kaikki hyvin.

Tiistaina oli käynti keuhkoröntgenissä ja perjantaina sitten olikin täysimittainen terveystarkastus. Voisin sanoa melkein, että yhtään kiveä ei jätetty kääntämättä, mutta se loisi vääränlaisia mielikuvia. Tarkastuksen tekivät korva-, nenä-, kurkkulääkäri (järjestys?), silmälääkäri, neurologi, kardiologi ja yleislääkäri. Lisäksi piti luovuttaa putkellinen verta ja kupillinen aamunlämmintä.

Kuva paikallisesta basaarista. Siirretään ajatukset edellisestä lauseesta muualle.

Takaisin tarkastukseen: neurologi tutki refleksit (perinteinen kumivasaralla polveen, bojoing!), silmälääkäri tutki näön (videoprojektorilla heijastettiin kuvakollaasi eläinhahmoista!). Kardiologi olikin jo astetta jännempi. Laitteisto oli vaikuttavan oloinen, johtoja kiinnitettiin kolme rintaan, kaksi ranteisiin ja kaksi nilkkoihin. Laite piippaili hetkisen ja se oli siinä. Itse kytkentä ja sen purku vei enemmän aikaa kuin itse mittaus. Yleislääkäri mittasi verenpaineen (110/70 - aika hyvä!). Silmä-, kurkku-, nenä-, poski-, korva-, kaula- ja mitä niitä nyt on-lääkäri olikin tunnollisin: lääkäri kysyi, oliko valittamista tai kipuja. Ei ollut. Pam! Leima paperiin. Seuraava!


No eipä tuo mitään, lähtötarkastus Suomessa oli samaa tasoa; Valmiiksi täytetty lomake lääkäriasemalle (yksityinen) ja lääkäri kysyy samat kysymykset (onko vaivoja tai kipuja). Ei ollut silloinkaan. Leima paperiin ja terve mies ulos luontoon.

Tämän viikon positiivinen palaute: kiertoteitse kuulin kollegalta, että erään ryhmän eräs oppilas oli toistuvasti luonnehtinut minua sanoilla "chemistry genius". En epäile sekuntiakaan, että kyseessä olisi sarkasmi. Ei ole. Eihän?

Viisi viikkoa

Alkaa olla periodi puolillaan; nelisen viikkoa opetettu, nelisen viikkoa jäljellä. Periodin tuolla puolen odottaa viikon tauko opetuksessa - ja jos oikein haluaa, niin palkaton vapaakin on mahdollinen. Harkitsen vakavasti, koska vaihtoehtona on ammatillista kehittymistä ja kehittämistä työpaikalla. Epäilen vahvasti, että se tarkoittaa samaa kuin Suomessakin.

Tämä ei ole oma työpaikka. Vielä.

Kun nyt oikein miettii, että onpas tässä jo oltukin, viisi viikkoa - pakostakin sitä laittaa asioita perspektiiviin:

- Tänään sain pankkikortin. Nettipankin tunnukset tulee parin, kolmen viikon päästä. Tiliä käytiin avaamassa kaksi viikkoa sitten.
- Ensimmäinen palkka maksetaan noin viikon päästä (lokakuussa). Viimeksi tilille tuli palkkaa heinäkuussa.
- Nämä asiat eivät suuresti kuitenkaan ole huolettaneet, koska a) hintataso on sopivan alhainen, b) ennakko-ohjeistus auttoi varautumaan rahallisesti ja c) mitä välii, mä oon hitto Kazakstanissa!!

Tänään tuli käytyä myös lääkärintarkastuksessa. Tai siis keuhkoröntgenissä. Ei ollut tubia. Ja ulkomaalaisena ja ummmikkona sitä pääsi jonon ohi suoraan säteilytettäväksi - rahvas sai nauttia odotustilan virkaa hoitavasta käytävänpätkästä hieman pidempään. Entäs sitten, jos on jalka poikki? Olet jonossa, jonotus on maksutonta.

Kyldyyriä

Kun on rahaa, niin voi rakentaa mitä vain ja millaista vain. Onneksi täällä on ollut hyvä maku ja järki siinä mukana. Ensivisiitti pari vuotta vanhassa tasavallan oopperatalossa oli vaikuttava. Rakennus ei ole pieni. Sisätiloissa on häikäisevän valoisaa ja vaaleaa, itse katsomo tyylikäs ja pitkäjalkaisellekin riittävän tilava.

Oopperatalon julkisivu. Etäisyyden takia mittakaavaa vaikea hahmottaa.

Pääsin katsomaan balettia (Krasnaja Giselle) paikallisen työkaverin kutsumana. Viikko meni ihmetellessä, oliko nämä nyt sitten treffit vai mitä. No ei ollut. Aviomies oli mukana. Ja oli ystäväkin, jonka aviomies ei päässyt tulemaan. Ja sitten oli vielä sisko. Aviomiehestä ei ollut puhetta.

Kohta esirippu nousee. Huomaa kristallikruunu (tm).

Itse esitystä en lähde arvioimaan, hyvältä näytti näin maallikon silmin. Tunnelmaa vähän haittasi näköesteet ja yleisön jatkuva ramppaaminen ovesta. Heti, kun osaan kieltä tarpeeksi, alan antamaan palautetta..

Suomettumisen aika on ohi

Keväällä kun hain opettajan pestiä täältä, en tiennyt, että tämän koulun opettajia oli ollut Suomessa (Hämeenlinnassa) lukuvuoden verran opettajien täydennyskoulutuksessa (HAMK). Tai ennemminkin se oli kai räätälöity ostettu koulutus, mutta kuitenkin.

Viime päivinä on saanut kuulla, miten hienoa oli olla Suomessa ja miten sitä oltiin nähty Hämeenlinnaa ja Tamperettakin jopa. Kysyin, mites Turku? Ei, sinne ei kuulemma menty. Jaahas.

Keskiviikkona olikin sitten kouluvierailun aika ja HAMKin edustajat kävivät koululla ja pääsin minäkin esittäytymään - lievästi liioitellen taisin olla päivän kohokohta isännille, pääsivät esittelemään suomalaisen opettajan suomalaisille vieraille. Kivaa se oli minustakin, lupasivat tuoda ensi kerralla suklaata ja kaurapuuroa.

Virallinen kuva. Hämeenlinnalaiset kameran toisella puolella.

Oudointa koko kohtaamisessa oli se, että ensimmäistä kertaa neljään viikkoon tuli puhuttua kokonaisia lauseita suomeksi. Luulisin. Tuli oikein sellainen ruumiistairtaantumisen tunne, kun aivot muodostivat suomen kieltä. Se kuulostikin hassulta. Alkaa tuo äidinkieli unohtua vissiin..

Jaa, että mitä mä sitten olen puhunut tähän mennessä suomeksi - puhumatta kokonaisia lauseita? No, toisinaan lipsahtaa "just", "niinku" ja "eiku". Mutta nehän sopii hyvin englannin sekaan. Just?

Lauantainostalgiaa

Vuosi oli 1993. Olin ensimmäistä syksyä opiskelijana yliopistolla. Lama-ajan kaikuna kesätyöttömyys oli jättänyt talouden heikkoon jamaan ja kauppalistalla yleensä oli hyvin vähän mitään erikoista - tai ainakaan kallista. Isoäitini, joka oli silloin vielä töissä, toi työpaikkaruokalastaan ylijäänyttä ruokaa. Usein oli riisiä ja lihapullia, jotka lämmitin uunissa - mikrouunia ei tietenkään ollut. Jos riisiä paistaa kauan uunissa, siitä tulee kovaa.

Joskus toisinaan - viikonloppuna - herkuttelin ostamalla Napakymppi-kääretotrtun Brahenkadun Ruokavarastosta. Ai että oli hyvää! Ja kuppi kahvia kyytipojaksi, aijai.

Siksi lieneekin pettymys, että tänään ostamani "Napakymppi"-kääretorttu ei osunut. Upposi kyllä, koska kääretorttu. Muttei ollut samanlainen herkkuhetki, kuin silloin joskus. Kuivaa oli tämä kazakkiluomus. Kuivaa kuin elokuinen ruohoaro metsäpalon jälkeen. Ja kahvikin on nykyään kofeiinitonta. Hmh, lauantait.

Paikallinen Napakymppi. Toimii myös ilmankuivattimena.

Työsopimus

Nyt se on sitten silläkin lailla virallista, että nimet on paperissa ja työsuhde on virallinen. Tähän mennessä on teknisesti menty suullisella sopimuksella. Sopimusteksti oli totuttua pidempi, nelisen sivua sekä venäjäksi että englanniksi. Sinänsä hyvä, että oli kaikki työntekijän sekä työnantajan oikeudet ja velvollisuudet kirjattu sopimustekstiin. Monesti oli viittaus Kazakstanin työlainsäädäntöön, mikä on tietty rohkaisevaa.

Yksityiskohta työsopimuksesta: Virallinen leima. Rehtori vissiin harrastaa esittäviä taiteita..

Kun en ole kovin aktiivinen ollut noissa ay-kuvioissa koskaan, niin en kovin syvällisesti pysty analysoimaan sopimuksen sisältöä. Päällisin puolin vaikutti hyvin samansisältöiseltä, kuin työsopimus voisi olla Suomessakin - Suomessa sopimuksissa kai enemmän vain viitataan soveltuviin lainkohtiin ja te-sopimuksiin eikä kirjoiteta niitä itse työsopimukseen. Tai kai sekin riippuu työnantajasta. Mene ja tiedä.

Työaika on virallisesti 40 tuntia viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä välillä 8-17, johon sisältyy tunnin lounastauko. Opetustuntien määrä on vielä hämärän peitossa, tällä hetkellä niitä on 18 eli liian vähän - ainakin, jos kysyy hallinnolta.. Tämä aihe siis edelleen ns. bubbling under, huomenna pitäisi tulla se lopullinen versio lukujärjestyksistä. Ans kattoo.

Väliaikatietoja

Vielä hengissä. Mutta onneksi oli viikonloppu työpäivien välissä, perjantaina tuli nukahdettua sohvalle ja unta riitti 14:ksi tunniksi. Tiukka viikko, voisi siis sanoa.

Eniten työssä tällä hetkellä rasittaa jatkuva pieni epävarmuus - epävarmuus mistä milloinkin, kuten pystyykö tulostamaan, ehtiikö suunnittelemaan ja onko materiaali riittävä. Oma mausteensa on myös kahden opettajan malli. Oppitunnit ovat tähän mennessä kyllä sujuneet ihan hyvin, ja parhaimmillaan siinä pääsee näkemään erilaisia tapoja opettaa samaa asiaa - yksin kun on, niin jää aika yksipuoliseksi tuo kuva.

Pariopetusta voi toteuttaa eri tavoilla, mutta nyt ainakin tähän mennessä olemme tehneet opetustyötä vuorovedoin. Meillä on siis parin kanssa omat opetustuokiot vuorotellen. Tämä tietenkin vaatii suunnittelua ja siihen ei tunnu olevan koskaan tarpeeksi aikaa - ja toisaalta se on myös jotenkin haastavaakin välillä - kielimuuri, kulttuurierot, toimintatavat.. You name it. Mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä ja varmasti ajan myötä alkaa hommat sujua (vielä) paremmin!

Mutta kuten tuossa alussa tuli mainittua, onneksi oli viikonloppu! Noin ylipäätään. Katkaisemassa arkea. Lauantaina pääsin ekaa kertaa KHL-lätkämatsiin! Huikeaa! Paikallinen Barys Astana voitti rankkareilla Amurin Tiikerit. Barysilla ei tällä kaudella taidakaan olla yhtään suomalaista rosterissa, Amurilla näytti olevan kaksi. Pääsin siis huutamaan asiattomuuksia ihan suomeksikin... Niinhän kuuluu lätkämatsissa tehdä?

Parhaat paikat. Lipun hinta 4€.

Oi maamme, Suomi... Eiku. 

Sunnuntaiangstia helpotti tunnin rupeama lähikorttelin peliluolassa. Ulkkarikaverin kanssa pelattiin FIFA 14 ja UFC:tä Pleikka Nelosella - ihan kiva laite (tilipäivää odotellessa). Niin tilipäivä! Tänään sain verotodistuksen, jonka kanssa mentiin pankkiin avaamaan pankkitiliä. Jos kaikki menee putkeen, niin massii rupee putoo ku mannaa taivaalta. Ainakin paikallisessa valuutassa. Eipä oo vielä ollutkaan kuukausiansio kuusinumeroinen..

TGIFF

Voihan perjantai! Vaikka ei pitäisi valittaa, paikalliset opettajat ovat töissä lauantaisinkin.

Onneksi on viikko ohi, ei uskoisi, kuinka paljon teettää työtä suunnitella ja toteuttaa 18 teoriatuntia. Ensimmäinen tunti oli kyllä tahmeaa, mutta seuraavat olivat aina edellistä parempia ja kun pääsi saman ryhmän kanssa uudestaan opiskelemaan, alkoi vanha tuttu opettajarooli tulla taas esiin. Tai se mikään rooli ole, kunhan olen oma itseni. You know.

Tähän viikkoon on kyllä mahtunut ylä- ja alamäkeä, fiilisten puolesta. Tänään olisin halunnut keskustella työmäärästäni jonkun päättävän tahon kanssa, mutta paikalla ei ollut ketään. Ehkä maanantaina sitten. Kyse on siitä, että tällä hetkellä opetan yhteensä 18 oppituntia viikossa. Arvaatte varmaan, mihin suuntaan paineet ovat. Ristitriitaa on siinä, mitä on luvattu aiemmin, mistä puhutaan nyt ja mihin on tavoitteet laitettu. Jos näistä piirtäisi kuvan, se olisi nk. nouseva suora.

Mutta löysin tällä viikolla myös pienen palan kotimaata täältä koulun kirjastosta.

Kazakstanin Tie

Heti, kun tuon saan käsiini, menee se lukulistalle. Tällä hetkellä luetaan teoksia Course Plan 11th Grade, Comprehensive Chemistry A Level ja paikallinen Anttilan kuvasto.

Opettajan omenat

Huh. Täytyypä sanoa. Olipa aikamoiset kaksi ensimmäistä päivää puikoissa! Tiistaina pidettiin ensimmäiset oppitunnit ja ainakin meidän osastolla (kemian osasto) hommat aloitettiin välittömästi. Aikaa lämmittelyyn ja esittäytymisiin oli viisi minuuttia. Siitä eteenpäin tuplatunti (80 min.) pelkkää asiaa.

Ekana päivänä oli kaksi tuplatuntia ja tänään keskiviikkona toiset kaksi tuplatuntia. Oli kyllä hyvä, että viime viikolla oli aikaa valmistautua ja suunnitella - kaikki materiaali on luotava alusta, kirjoja ei ole (terveisiä A.Kiveen!), joten kaikki kirjallinen on tulostettava. Eihän siinä mitään, tulostaminen on aika yksinkertainen prosessi - eikö niin? Aivan.

Eilen kävin kuittaamassa (kirjaimellisesti, jokaisen erikseen) itselleni riisin paperia, kolme tussia, kaksi kuivamustekynää ja kaksi lyijykynää sekä taulumagneetit ja -sienen. Paperia saa riisin kuukaudessa. Opettaa kyllä säästämään ja ajattelemaan luontoa. Ihan oikeasti. Kun jonkin resurssin riittävyyttä joutuu itse laskemaan, niin kyllähän siinä alkaa miettimään, miten sen resurssin käyttää tehokkaimmin. Tai sitten sitä ostaa itse lisää, kun se loppuu...

Yksi opettajapareistani on kahdeksannen luokan luokanvalvoja ja täällä on kaiketi tapana antaa lahjoja tai kukkia jo lukuvuoden alussa - kieltämättä kuulostaa järkevältä, onhan se parempi saada opettaja suosiolliseksi lukuvuoden alussa kuin lopussa. Lahjojen joukossa oli myös suklaarasia. Olin kateellinen.

Säälisuklaa kollegalta. Oli kai itse syönyt ne 99 muuta..

Ilokseni sain minäkin maistaa suklaata. Tosin aloin tietenkin stressaamaan siitä, että tarkoittaako suklaan antaminen toiselle jotain muutakin täälläpäin... Ja kyllä, kollega on nainen.

Kuppi (kulho) kahvia (kofeiiniton) suklaan (pähkinää!) kanssa. (Kaikki kupit likaisia - odotan, että kone täyttyy [koska puolityhjän tiskikoneen käyttö on vain tuhlailua])

 Ai niin, voisiko joku YLEä lähellä oleva taho kertoa niille, että sen Areenan vois avata ulkomaillekin?!? Mä en jaksa kattoo korista joltain pätkivältä hämäräsivustolta puolalaisella selostuksella...

Eka koulupäivä

Maanantai oli lukuvuoden eka päivä, oppilaatkin olivat koululla. Päivän virallinen osuus alkoi koulun ja lukuvuoden avajaisilla - onhan koulurakennus uusi ja paikoitellen vielä rakenteilla. Parhaiten sen tajuaa aamusella, kun kävelee pari sataa metriä bussipysäkiltä työmaan poikki koululle. Maaperä täällä on muuten kuivana erityisen pöllyävää - ihanteellinen ajatellen tummia housuja ja mustia kenkiä.

Avajaisriehaa

Avajaisissa pidettiin tuttuun tyyliin puheita - tällä kertaa aika paljon meni ohi, venäjän tai kazakintaitoni ei vielä ole aivan sillä tasolla, että voisin referoida, mistä puhuttiin. Täällä on ilmeinen tapa esittää tanssia (video) ja musiikkia kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa ja niin oli asian laita nytkin. Avajaisten jälkeen oppilailla oli - ah niin kotoisasti - luokanvalvojan tunti ja siinä se oppilaiden päivä olikin.

Me opettajat jäätiin vielä töihin.

Nazarbayev Intellectul School of Physics and Mathematics international teachers

Koska koulurakennus on vielä vähän vaiheessa, kaikki ns. itsestään selväkin muuttuu haastavaksi: Kuten kopiointi ja tulostus. Onneksi tänään löytyi kopiokone (joka luokassa on sellainen). Sitä tosin ei oltu vielä kytketty mihinkään, mutta sain sen toimimaan oman läppärin kanssa - kunhan olin ensin ladannut printterin ajurit kännykän nettiyhteydellä (jonka siis hankin eilen). Niin, mainitsinko jo, että koululla ei ole vielä nettiyhteyttä.

Se, miten sain hankittua paperia kopiokoneeseen onkin pidempi tarina. Sanottakoon niin, että ei sitä paperia ihan yhdeltä luukulta haettu. Kiitos kuitenkin kaikille paperia lainanneille!!

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että todella hyvin koulu on toimintakykyinen siihen nähden, että se on vasta valmistumassa.

Huomenna se sitten nähdään, kun varsinainen happotesti tehdään. Aamulla 8.30 on ensimmäinen oppitunti 11. luokan kemiaa, atomin rakenne ja isotoopit. Eikä jännitä yhtään.

ps. Alkaa homma vakavoitumaan, kun ei ole enää hauskuutuksia joka päivälle (tai ne ovat liian siivottomia tänne laitettavaksi).