Kynnen kykenyä

Katselin tässä varpaitani. Siinä salinjälkeisessä suihkussa, kun katse harhailee laattasaumoissa ja suihkusandaaleissa. On se hassua, miten toinen isovarvas tietää, että toinen kasvattaa uutta kynttä.

Saanen selventää: viime toukokuussa pelattiin Aleksis Kiven peruskoulun opettajat vastaan oppilaat jalkapallo-ottelu. Siinä pelin tiimellyksessä potkaisin palloa niin sanotulla kärnärillä eli kärkkärillä elikkä varvas edellä. Pitkään se kynsi siinä roikkui mukana, mutta irtosi sitten heinäkuun helteillä - melko tarkalleen Tallinnan ja Helsingin puolivälissä.

 Kuva-arvoitus: Miten tämä kuva EI liity tapaukseen?

Siitä se uuden kynnen kasvattaminen sitten alkoi. Hidasta on ollut. Mutta omituisinta on se, että toisen jalan isovarvas kasvattaa kynttä ihan eri tavalla kuin ennen. Se näyttääkin erilaiselta. Hirmuinen luonnonoikku. Mitä jos se onkin nyt vain toinen varvas, joka kasvattaa kynttä molempien puolesta? Missä on tasa-arvo? Joudunko nyt piilottelemaan varvastani yleisissä suihkutiloissa? Kelpaanko enää yhteiskunnalle? Pääsenkö nyt enää naimisiin?

Niin, se jalkapallo-ottelu. Opettajat hävisivät. Taas.

Perjantaiavautuminen

Tätä te olette (ehkä) odottaneet! Itse ainakin odotin kovasti; tärskyt paikallisen kanssa. Tai niin luulin.

Hommahan lähti silleen liikkeelle, että pohjatyötä tehtiin jo aiemmin - onneksi näin ulkkarina on helppo rikkoa jäätä kyselemällä näitä peruskysymyksiä (Mikä on nimesi? Mitä kuuluu? Oletko sinkku? Saisinko kännynumerosi?). Alkulohko saatiin maaliin puhtaalla pelillä. Tietty kielenhallinnan taso kumpaankin suuntaan oli melko alhainen.

Lähtisitkö kanssani kahville? Osaan 1) käyttää puhelinta ja 2) vääntää naamaani. (kuvituskuva, ei liity itse asiaan)

Mutta kielimuurista huolimatta ja nykyteknologian (WhatsApp, Google Translate) avulla kommunikointi oli joskin hidasta, mutta eteenpäin vievää. Itselleni nykyteknologiaa edustaa Nokia Asha 311 epä-älypuhelin, jolla ei nyt vaan pysty kirjoittamaan venäjäksi. Siispä kääntäjän teksteistä otetut kännykkäkuvat - eli todelliset screenshotit - olivat lähes ainoa tapa viestiä vieraalla kielellä.

H-hetki lähestyy. Positiivissävytteistä ruumiinkieltä ja puhuttuakin kieltä on ilmassa. Istumme kahvilassa, jaettu pitsa ja vihreää teetä. Keskustelua vuoroin venäjäksi ja englanniksi. Elämän tarkoitus. Ne peruskysymykset. "Olet niin hauska!". Hipaisu kädellä. Hipaisu selkään ohikävellessä.

Ja se antikliimaksi: Olen toki kiinnostunut tyyppinä, mutta haluan vain oppia englantia.

Kommenttikenttään voi jättää vastaukset kysymykseen: Mitä ihmettä?

Joulu on taat, kattilat täynnä puuloo..!

Tässä jo jokin aika sitten taisi tulla julistettua talvi tulleeksi. Ei se sitten ihan heti tullutkaan, paikallistenkin mielestä kulunut syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin. Ja sehän on hyvä juttu? Ei. Astana on keskellä aroa. Kun aro kastuu vesisateessa, aro leviää joka paikkaan. Aro löytää tiensä kengänpohjien kautta lahkeisiin ja reppuun. Eteisen lattialle. Kaikkialle.

Mutta nyt voi taas julistaa talven olevan tulossa, pitkäaikaisennuste näyttää vain miinusasteita ja luntakin pitäisi alkaa tulla. Ja ennen kaikkea, kauppoihin ovat tulleet joulukoristeet ja -kuuset!!! I-ha-naa!!

Oo Tannebaum, oo Tannebaum..!

Ai niin, juuri sopivasti joulun alla sain pankista nettipankkitunnuksetkin. Pari kuukautta siihen meni. En ole koskaan ollut kovinkaan hätäinen ja se ominaisuus onkin ollut kovaa valuuttaa täällä. Toinen ominaisuus, josta on ollut hyötyä; älä usko ensimmäisellä kerralla - etenkään jos vastaus on ei.

On-line banking here I come!

Aiemmin syksyllä täällä kävi vieraita Hämeenlinnasta. Juuri tulleen tiedon mukaan hämeenlinnalaiset olisivat tulossa uudestaan - muassaan mm. kaurapuuroa ja toivottavasti suklaata ja salmiakkia..

Pienenä vinkkinä kaikille koulutusihmisille: tänne kannattaisi myydä koulutusta. Uskoisin suomalaisen koulutuksen kiinnostavan..

Lyhyt ja kaunis

Vaikkei nyt ihan virsiä vielä lauletakaan. Näissä hengellisissä tunnelmissa lyhyt ajatelma:

Pidemmän aikaa jo, toisinaan mieleen putkahtaneena, en ole voinut välttyä vertailulta (tai nostalgialta). Etenkin sunnuntaisin iltapäiväauringon aikaan Astana ja etenkin oleskelu täällä muistuttaa kovin samanlaiselta kuin Turku 1990-luvulla. Jotain samaa kiireettömyyttä ja väljyyttä.

Samalla tavalla viikonloput silloin ja nyt menivät enimmäkseen levätessä, viikot kuluivat nopeasti eri aktiviteeteissa - nykyään enemmän työpainotteisesti, silloin oli kai jotain muuta... Ehkä tässä vaikuttaa se, että viikonloppuisin tulee oltua ulkona valoisaan aikaan kuten silloinkin. Jotenkin kummasti vuodet Helsingissä eivät aiheuttaneet samanlaisia tunnekuohuja.

Muuta yhteistä: täälläkin joki virtaa kaupungin halki (ei kyllä vedä vertoja Auralle). Bussikuskit ajavat yhtä hullusti. Nuoriso hengaa viikonloppuisin paikallisessa Hansa-korttelissa.
Eroavaisuus 1990-luvun Turkuun: kaikki paikat ovat auki sunnuntaisinkin. Jopa palvelupesula. Ja kahvilat.

Ehkä alankin kutsua tätä paikkaa Turuksi. Astana kirjaimellisesti käännettynä tarkoittaa Pääkaupunkia. Ja sehän on tietenkin Turku.