Epäluottamuslause

Alkaa olla lukukausi lopuillaan, jakson päättökokeet pidetty ja koeaikakin selvitetty. On siis aika avata sanainen arkku tästä koulusta. On välitilinpäätöksen hetki.

Teetin oppilailla palautekyselyn tästä syksystä ja kyselin heidän tuntemuksiaan omasta ja opettajien onnistumisista. Pääosin palaute oli hyvää, muutama kommentti ("joskus tylsä opettaja") liittyi yhteen ongelmaan täällä; kakkosperiodin opetukseen oli varattu viisi viikkoa eli yhteensä 30 oppituntia neljään kokonaisuuteen (alkaanit, energetiikka, kinetiikka ja reaktiotasapaino). Yksi tai kaksi labratyötä ehdittiin sentään tehdä. Vauhti oli kova ja heikoimmat oppilaat kärsivät siitä selvästi. Jatkossa pitääkin miettiä metodeja enemmän, mistä tulikin myös palautetta ("voisi olla vaihtelevampaa opetusta"). En tiedä sitten, miten suomalaisissa lukioissa on aikaa ja millaiset sisällöt tungetaan samaan periodiin. Opetussuunnitelma on aikamoinen sillisalaatti AS- ja A2-leveleistä.

Suurin silmiäavaava kokemus oli ykkösperiodin lopussa pidetyt päättökokeet. Lunttaaminen on täällä "maan tapa". Koejärjestelyt eivät ole aivan kohdillaan; oppilaat paripulpeteissa pienissä luokissa, puhuminen sallitaan ja vessassa käydään kontrolloimatta. Ekan periodin kokeessa kännykät saivat olla pöydillä. Paperilappuja ilmestyi myös kuin tyhjästä ilmasta. Miten reagoivat opettajat?

Eipä siinä mitään, tämä olikin vain jäävuoren huipulta irronnut lumihiutale. Kokeiden tarkastuksen yhteydessä kävi ilmi, että oppilailla oli etukäteen käytössään useamman aineen koepaperit vastauksineen. Oli ilmeistä, että joku, jolla oli pääsy näihin tietoihin, oli ne vuotanut. Täällä periodin päättökokeet tulevat muualta, omia kokeita ei käytetä.

Toisen periodin lähestyessä loppuaan opettajille pidettiin tilaisuus, jossa esiteltiin hyviä koekäytäntöjä (videoituja lavastettuja tilanteita) ja kokeiden valvonta onnistuikin paremmin - ainakin niiltä osin, jotka itse näin: kännykät kerättiin opettajan pöydälle, pöydillä ei ollut mitään ylimääräistä. Toisten papereiden vilkuilua ei voinut kokonaan estää, parhaani siinäkin yritin.

Tosin tälläkin kertaa selvisi, että eräällä oppilaalla oli jo etukäteen hallussaan ainakin kemian kokeen koepaperi vastauksineen. Tätä ennakoiden olin tehnyt uuden koepaperin uusine kysymyksineen. Koko tämä kyseinen ryhmä, jossa ko. oppilas on, menestyi huomattavan heikosti kokeessa. Luottivat siis vanhaan versioon kokeesta.

Vähän oli jännät paikat siinäkin, kun tein uuden kokeen. En halunnut luovuttaa sitä liian aikaisin kenellekään tulostettavaksi, koska vuotajaa ei tiedetä. Varmuuden vuoksi laitoin koepaperin mukana väärät vastaukset. Ainoa, jolle kerroin tästä oli kollega ulkkariope.

Hoia, hoia pois paranoia / Mieltäs vaivaa, luottoa kaivaa / Kelle kellot mahtaa soia, kamalaa on paranoia.

Kyllä näyttää olevan aivan kansanhuvia tämä lunttaus ja kaverilta katsominen. Jos ei olisi niin vakava asia, naurattaisihan tämä kissa ja hiiri -leikki. No, kyllähän se naurattaakin. Aika vekkuleita.