Nythän on niin, että uuden asunnon ja sitä myöten osoitteen ansiosta käytän julkisia kulkuneuvoja työ- ja kotimatkoihin. Eli bussilla mennään. Ja mikäs siinä, mukavaahan se. Ja halpaa. Aika paljon liikenteessä näkee jo vähän ikääntyneempää kalustoa, kuten alla olevasta kuvasta näkee.
Perusbussi, ei uusi, ei vanha. Perille pääsee.
Jos on oikein hyvä tuuri ja käyttää tiettyä linjaa, niin saattaa päästä jopa upouuden bussin kyytiin. Näitä ostettiin viime vuonna tietyille linjoille ja näissä on mukavasti tilaa ja hantaakeja mistä pitää kiinni. Niin, kuskeille voisi opettaa, miten kaupungissa ajetaan. Ei ole harvassa ne kerrat, jolloin kuski nilkuttaa ruuhkassa eli metrin välein toistuu kaasu-jarru-kaasu-jarru... Siinä sitten matkustajat hytkyvät bussin sisällä ja yrittävät pysyä pystyssä. Samaan ilmiöön törmäsin kyllä Helsingissäkin, ei siinä.
Uusi bussi. Eli ei muualta käytöstä poistettu romu. Ilmastointi ja kaikki.
Mutta ette arvaakaan, kuinka onkaan sellainen tuuri juuri aamuruuhkan aikaan melkein aina. Niin, se kolmas versio näistä busseista. Linjurissa on yksi ovi, mistä kuljetaan ja se on keskellä autoa. Ovi on liukuovi, mikä sekin on jännää. Istumapaikat on seinustoilla, yksi rivi kummallakin puolella eli enimmäkseen on seisomapaikkoja. No mikäs siinä, bussimatka kestää vain sen puolisen tuntia, joten helppo rasti. Paitsi. Ruuhka. Sanon vaan, että Suomessa ei ole täyttä bussia nähtykään. Sillit suolassa, sellaista se on. Kirjaimellisesti. Kättä ei voi liikauttaa, koska se on jumissa ihmismassassa. Jalat osuu lattiaan toisinaan. Ja sitten seuraavalla pysäkillä tulee lisää matkustajia. Henkilökohtainen tila on se, mitä jää takin alle. Eli käytännössä ei mitään.
Ja aamulla päätin ottaa eväät mukaan takin taskuun; pari mandariinia ja banaani..
Tässä bussissä on tilaa. Nyt ei ole ruuhka-aika. Huomaa liukuovi.
Juurikin tänä aamuna taas ajattelin, miksi teen tätä. Matkustan bussilla töihin? Bussilippu maksaa noin 20 eurosenttiä. Taksi maksaisi 2 euroa.
