Maa, jossa ”valkovenäläinen” tarkoittaa leipää. Juusto on ”hollantilaista” tai ”moskovalaista”. Makkara on ”wieniläistä” tai jotain lihan kaltaista. Tumma suklaa on nuotiolla poltettu kuusipäre.
Hehkulamppuja saa vielä kaupoista, melko halvalla jopa. Ainoa huono puoli on se, että ne tuppaavat räjähtelemään - liioittelematta. Olohuoneen kattovalaisimen lamppu poksahti siten, että koko lasikupu irtosi siitä metalliosasta ja lensi huoneen poikki sohvalle. Onneksi ei ollut vieraita kylässä. Tai no, anoppi ois voinut tietty olla siinä kerrankin.
***
Leipä eli naan. Hah! sanovat paikalliset.***
Hehkulamppuja saa vielä kaupoista, melko halvalla jopa. Ainoa huono puoli on se, että ne tuppaavat räjähtelemään - liioittelematta. Olohuoneen kattovalaisimen lamppu poksahti siten, että koko lasikupu irtosi siitä metalliosasta ja lensi huoneen poikki sohvalle. Onneksi ei ollut vieraita kylässä. Tai no, anoppi ois voinut tietty olla siinä kerrankin.
***
Lukuvuoden lähestyessä loppuaan pitää taas kerätä allekirjoituksia exit-lappuun. Varmistetaan ettei mitään puutu ja kaikki kirjat, tietokoneet ja muut on palautettu. Taas siis juostaan ympäri koulua etsimässä ihmisiä, joita ei ole koskaan tavannutkaan ja samalla yrittäen selvittää, mikä on oikea järjestys. Ei, nimiä nyt ei vain voi kerätä mielivaltaisessa järjestyksessä. Eikä numerojärjestyksessä. Kirjanpitäjä ei allekirjoita ennen kuin IT-päällikkö on allekirjoittanut. Henkilöstöhallinto ei allekirjoita ennen kuin rehtori on allekirjoittanut. Tämä henkilö on työmatkalla ja aloittaa lomansa sieltä palattuaan. Tuo henkilö on listalla kaksi kertaa. Tee työtä, jolla on tarkoitus.
Yksi edellä mainitulla listalla oleva henkilö on turvallisuusinsinööri. Ainoa mieleen jäänyt yksityiskohta oli se, että häneltä puuttuu oikea etusormi. Jotenkin kovin sopivaa turvallisuusinsinöörille - tai teknisen työn opettajalle. Tämä huomio palautti mieleen toisen, vastaavanlaisen kokemuksen; Kauppakeskuksen hodarimyyjällä oli kuudes sormi (samassa kädessä). Siinä se roikkui muiden jatkona. Jotenkin oli tämäkin niin sopivaa, että hodarimyyjällä oli ylimääräinen "nakki". Eli periaatteessa Kazakstanissa on edelleen keskimäärin kaikki sormet tallella.
***
***
Taksissa matkustan yleensä takapenkillä. Täälläpäin maailmaa takapenkillä ei tarvitse käyttää turvavyötä - eikä siellä usein toimivaa olisikaan. Ja kun kerran istuu etupenkillä, ymmärtää miksi takapenkki on parempi. Sieltä näkee todella huonosti ne kaikki läheltä piti tilanteet. Taas eräänä perjantaina olin matkalla lentokentälle suoraan töistä. Raportoisin tilannenopeudet, mutta nopeusmittari ei toimi tässä autossa. Auton moottori myös sammuu valoissa. Varoitusvalot vilkkuu ja jokin hämärä laite kojelaudan alla piippaa - tutkanpaljastimen lisäksi. Pysähdytään bensikselle tankkaamaan. Mihinkäs tässä kiire.
Toisaalta etupenkillä saa päivän kardiotreenin. Vinkki: jos haluat elämäsi kyydin (kirjaimellisesti), tule tänne ja ota taksi lentokentälle ruuhka-aikaan. Muista mainita, että ois vähän kiire..
Palveluasema. Ajat mittarille ja menet sisälle maksamaan. Kassalta kuulutetaan mittarin numero ja litramäärä, joka on maksettu. Haalarijamppa tulee ja täyttää tankin. Matka jatkuu.
***
Helvetissä on erityinen paikka istuintaan leveämmille (ei ruumiillisesti, mutta kinesteettisesti) lentomatkustajille, jotka kovaäänisesti valittavat kaikesta, pyytävät saada vaihtaa paikkaa tuonne tai tänne, kommentoivat kaikkea ja lukevat ääneen kaiken mikä silmiin sattuu. Hetken hiljaisuuden rikkoo navetan oven avaus. Kanssamatkustajan ruokavalioon on ilmeisesti kuulunut runsaasti valkosipulia. Henkilökunnalta pyydetään ylimääräistä ruoka-annosta, koska niitä aina on ylimääräisiä. Lisäksi kysellään, olisiko viskiä tarjolla. Ei ole, mutta olutta on. En juo olutta, vastaa paikallinen gazprom.
***
Tätä tiedonjyvää olen pantannut jo jonkin aikaa, nelisen kuukautta kaiketi: Tuossa toukokuussa, kun Liittoutuneet ja entiset Neuvostotasavallat juhlivat toisen maailmansodan voitonpäivää. Täälläkin juhlitaan kaksi päivää voittoa fasisteista ja meno on kuin vappuna Suomessa - plus sotilasparaati. Kuten tapaan kuuluu, kaikki toivottavat toisilleen hyvää juhlapäivää "sprasdnikom". Omalla kohdallani näihin toivotteluihin liittyy aina pieni ristiriidan tunne. Olenkin vähän vältellyt näitä toivotteluja ja enimmäkseen kansainvälisille kollegoille olenkin todennut osin lakonisesti, että me (suomalaiset) oltiin toisella puolella.. Tänä vuonna tämä toteamus poikikin yllättävän, mutta arvattavan käänteen; Eräs paikallinen kollega iski juttua sodan kulusta ja kertoi, että hänen isoisänsä oli taistellut Karjalassa suomalaisia vastaan. En tohtinut kysyä, tuliko isoisä kotiin sodasta. Täällä Kazakstanissa oli myös sotavankileiri, johon tuotiin suomalaisia sotavankeja. Leiri sijaitsi lähellä Karagandan kaupunkia, parin tunnin ajomatkan päässä Astanasta. Muistomerkkikin sieltä kuulemma löytyy.
