keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Rakas päiväkirja

Kirjoitan tätä bangkokilaisen hotellin kuudennessa kerroksessa olevassa huoneessa, ikkunasta näkyy iso kaupunki täynnä hotelleja. Juuri tuli vietettyä pari, kolme tuntia hotellin altaalla auringossa hikoillen. Aika keskivertoa, sanoisin.

One not so particular afternoon in Bangkok. Siitä on kai tehty laulukin.


Tässä on vietetty joululomaa kohta kolme viikkoa ja töihinpaluu tapahtuu seuraavana maanantaina. Loma on juuri niin pitkä, että alkaa viihtyä ihan vaan tekemättä mitään ja töiden alkaminen alkaa tuntua huonolta ajatukselta. Tietty siihen vaikuttaa se, että nyt ulkolämpötila on 30 astetta plussan puolella - kotona Astanassa elohopea putoaa taas sen viitisenkymmentä astetta, näin alkuun. Tulee vielä kylmempääkin.

Lyhyt yhteenveto tästä lomasta: Tunnit lentokoneessa = 33, hotelliyöt = 8, yöt lattiamajoituksessa = 3.

Matkalla jonnekin.

Pidempi tarina:
Meidän ulkkariopettajien loman alkaessa lähes kaikki lähtivät 24 tunnin sisällä viimeisen työpäivän päätyttyä jonnekin päin maailmaa. Minä jäin. Olin viivytellyt lomasuunnitelmien tekoa lähes loputtomiin ja hyvä niin. Reitti- ja aktiviteettisuunnitelma muotoutui vasta toisena lomapäivänä. Miten se syntyi, onkin toinen tarina. Kerron sen sinulle, päiväkirja, joskus myöhemmin.

Jo aiemmin olin kuitenkin päättänyt kaksi juttua, jotka halusin tehdä lomalla: koulun henkilökunnan joulujuhla ja uudenvuoden pirskeet Helsingissä. Siinä välissä ehtikin käydä Pattayalla kääntymässä kolme päivää ja Helsingistä takaisin Bangkokiin muutamaksi päiväksi. Ihmiseksi, joka inhoaa lentokoneessa tuntikausia istumista tuli matkustettua lentokoneella aika paljon. Koska vihaan luontoa ja talvella on liian kylmä muutenkin. Ja vielä yksi legi olisi jäljellä.

Pattayasta sanon vain sen verran että huh huh.

No, ehkä pari sanaa enemmän; tiesin Pattayan maineesta etukäteen jo jotain, mutta sen kaiken seksin määrä katukuvassa ja tarjoomassa yllätti. Surullista oli nähdä ne vanhat miehet nuorten tyttöjen kanssa - ja ei, pelkästä rakkaudesta ne parit eivät olleet muodostuneet. Eniten paheksuin lapsiperheitä ja etenkin niiden vanhempia: Miksi tuoda lapset (jopa vauvoja oli mukana) strippari/prostituutiokadulle ihmettelemään? No, todennäköisesti suuri osa Kävelykadulla tallustelevista ihmisistä oli pelkästään turisteja pällistelemässä maailmanlopun meinikiä.


 You'll never walk alone. Eiku.

Ja niille, jotka eivät ehkä tunne minua niin hyvin, sanon "en". Oli vallan toiset syyt lähteä Pattayalle. Ja ne, jotka tuntevat vähän paremmin minua, arvaavatkin jo syyn.

Bangkokista löysin suhteellisen kivan hotellin, edullinen ja tasokas. Hotels.comissa arvioitu 4,2/5 ja kiittäviä sanallisia arvosteluja. Sattuipa vaan niin, että tämäkin mesta on ytimessä - siis seksiturismin ytimessä. Kadulle kun kävelee, niin alkaa seuraa löytyä. Vannon kautta kiven ja kannon, että tämä oli vahinko!

Sinänsä loma on mennyt hyvin, en tehnyt minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia tai ottanut asioista selvää. Menin vain paikan päälle ja otin turistikartan käteen - paitsi Helsingissä. Kävellen sitä löytää yllättävän hyvin kivoja paikkoja. 

Sluuuurps. Ei ollut hyvää tämä kookosmaito. Pahaa oli. Eikä sitä myydä Mäkkärillä.


Onneksi kotona on pari päivää aikaa akklimatisoitua ja orientoitua. Pitää ostaa juomavettä taas litrakaupalla varastoon, täydentää nuudeli- ja tonnikalavarastot ja varmistaa, että kaurapuuroa on riittämiin. Pakkaset on tulossa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti