Viikko sitten perjantaina lähdettiin vaimon kanssa almatylaisen viinitilan beaujolais nouveau -maistelutilaisuuteen. Radisson-hotellin bankettiosastolle oli katettu alkunaposteltavat ja viinitynnyrit toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Paikallinen bändi soitti paikallista musikkia ja viiniä maisteltiin pikkurilli tanassa. Alkujäykistelyn jälkeen päästiin pöytiin istumaan ja nauttimaan buffet-illallisesta ja jatkuvasti täyttyvistä viinilaseista, lavalla soitti ehkä joku kuuluisampi bändi, olivat ainakin kovin hipsterinoloisia ja soittivat kovin hipsterimäistä musiikkia. Ai miten niin hipsterimäistä, mitäs se sitten on? Noh, bändin pojilla oli mustat pillifarkut ja t-paidat, rehottava kokoparta ja sosiologiopiskelijasilmälasit. Ja musiikki nyt oli sellaista vähän venyvää bum-tsih -poppia. Että sillälailla määrittelen hipsterin. Jos olisitte olleet siellä, tietäisitte kyllä.
"Herra on hyvä ja auttaa itseään.", "Kiitos, älä ole moksiskaan, jos niin teen."
Valkoviini, joka maistui hiivaisalta simalta. Jengi kiskoi tätäkin kiitettävästi.
Buffetruoka. Tule nälkäisenä, grillin kautta kotiin.
"Onks kaikilla kivaaa?! Käsi ylös jos tykkäät viinistäää!"
Tämä kuluva viikonloppu alkoi hieman paremmissa ruokailumerkeissä. Vienosta pyynnöstäni vaimo teki bolognesepitsaa perjantai-illaksi. Oli meinaan aiemmin sattumalta käynyt ilmi, että se tekee älyttömän hyvää taikinaa, joka sopii pitsapohjaksi. Ja kyllä, hyvää oli - edes olutta ei kaivannut kyytipojaksi.
Pellillinen pitsaa, minulle? Voi kiitos! *17 minuuttia myöhemmin* Saisinko vielä pari palaa?
Lauantai olikin sitten varsinainen mättöpäivä. Ensin alkuillasta vietettiin kiitospäivää ulkkariporukalla. Tarjolla oli perinteiset kalkkuna, muussi ja muut härpäkkeet ameriikanmalliin. Jälkiruoaksi omenahyvettä jäätelöllä ja suklaakakkua viskikostutuksella.
Herkkuu-va on siinä monenlaista, moo-nen-lais-ta.
Neljän tunnin syöpöttelyn jälkeen olikin aika siirtyä toisiin juhliin, tupareihin. Tällä kertaa kyseessä oli perinteinen kasakki-illanistujainen. Ja tiedättehän sen, ruokaa oli pöytä notkollaan. Tässä vaiheessa vatsa alkoi jo hieman protestoida, ettei sinne enää mahtuisi. No, votkalla sekin hiljeni. En minä muuten, mutta tapoihin kuuluu ja olisi epäkohteliasta kieltäytyä maljankohottamiselta.Tarjolla oli luonnollisesti perinneruoka beshbarmak eli lihavati perunoilla ja (keitetyillä) taikinalevyillä (vähän niinkuin lasagnessa). Pöydässä oli toki muutakin, lihaleikkeleitä, salaatteja, kalaa, hedelmiä ja sen semmoista. Jälkiruoaksi tarjottiin kakkuvalikoimaa, konvehteja, suklaata... Käytännössä siis Stockan herkkuosasto pienoiskoossa. Täällä tapoihin kuuluu, että ruokailun yhteydessä pidetään maljapuheita, isäntä toimiii seremoniamestarina ja puhujat on vuorossa ikä- tai tärkeysjärjestyksessä. Helpottaa huomattavasti ruoan tunkemista naamaan, kun voi välillä pysähtyä kuuntelemaan kasakinkielisiä puheenvuoroja.
Tässä kuvassa pöytä pääruoan ja jälkiruoan välissä. Nyt jopa näkee pöytäliinan kaikkien vatien ja kulhojen alta.
Riehakas illanistujainen päättyikin sitten pantomiimileikkiin, miehet vastaan naiset. Vähän oli haastetta arvata ja etenkin esittää satunnaisia venäjän- ja kasakinkielisiä sanoja. Mutta ennenkaikkea hauskaa leikkiähän se oli (me voitettiin).
Tänään sunnuntaina alkaakin sitten Herbalife-dieetti. Ostimme kotiin pari eri tuotetta kokeiluun; proteiinipatukoita ja suklaapirtelöjauhetta. Miinus viisi kiloa, täältä tullaan!
Ja jouluun on enää neljä viikkoa.
