Kaikkihan alkoi siitä, kun Suomesta palattuamme katsoin peiliin ja totesin, että kesäkiloja oli tullut reippaasti enemmän kuin olin ajatellut. Painonhallinta on sinänsä helppoa täällä, kun työmaaruokalassa lautaset on kokoa CD-levy eikä se ruokakaan niin kovin maittavaa ole. Siitä huolimatta ja sen lisäksi läksin urheiluvälinekauppaan ostamaan kuntopyörää - tätähän oli mietitty vasta puolisen vuotta (okei, vuosi). Ja nyt valistunut lukija jo arvanneekin, että eihän se nyt niin vain onnistunutkaan. No, ei.
Lompakossa tukku käteistä ja pankkikortti, jos toinen ei käykään. Lisäksi mukana oli kanta-asiakaskortti alennusta ja pisteitä varten. Mieli oli tyyni ja oli niin sanotusti vakava ostohalu päällä. Kaupasta löytyi useampi malli kuntopyöriä, joista vain yksi oli sopiva. Mutta yksi riittää, en ajatellut perustaa kilpakuntopyöräjoukkuetta Tour de Olohuone -kisaa varten. Hinta oli vähän korkea, mutta ei kallein kuitenkaan. Sanoin myyjälle, että otan tuon. Selevä. Mentiin kassalle. Alkoi kiivas tietokoneen näpyttely.
Toimitus tiistaisin tai torstaisin valitsemallanne ajalla kello viiden jälkeen. Ok.
Kuljetusmaksu 4 euroa. Ok.
Pakkauksesta purkaminen ja asennus 12 euroa. Ok.
Kyseistä pyörää ei ole varastossa, toimitamme näytekappaleen myymälästä. Öö.. Varmasti alennuksella? Ei. No asennusmaksua ei ainakaan tarvi maksaa, sehän on kasattu jo? Kyllä tarvii. Myytte siis täydellä hinnalla ja asennuksella näytekappaleen? Kyllä.
Mielestäni tämä oli vähän liikaa, joten olin perumassa kaupat. Myyjä ehdotti, että kenties verkkokaupasta voisi löytyä. Ai mutta kiva, kiitos! Kokeillaan sieltä!
Kotona netti auki ja surffaamaan. Arvatkaa mitä! Kyseisellä puljulla ei ole verkkokauppaa!
Pannaanko pakettiin vai poljetteko kotiin? Kiitos, mutta voisitteko lähettää tämän sähköpostiini?
Ja sitten aivan toisenlainen tapahtuma, joka sekin liittyy painonhallintaan ja selviämiseen. Vaimo sai kutsun ystävänsä syntymäpäiväjuhliin. Aika: tiistaina kello 19. Olimme paikalla 19.30 ja olimme ensimmäiset vieraat - edes päivänsankari ei ollut vielä tullut paikalle. Kuulemma ihan normaalia. No, syömään päästiin siinä puoli yhdeksän aikoihin ja täällä syöminen tarkoittaa SYÖMISTÄ. Alkuruokina oli mm. kalalautasia, lihalautasia, salaattilautasia (salaatti vapaasi ymmärrettynä, joillain lautasilla oli jotain vihreääkin), leipää, hedelmiä. Pääruokana lihavati. Kyllä, vadillinen lihaa - kanaa, nautaa, lammasta eli noin puolet Nooan arkista. Jälkiruokana kakkuja, keksejä, konvehteja. Ja päälle tietysti normaalit ruokajuomat.
Röyh.No, ennenkuin ajattelette, että taas siellä vaan ryypiskellään, sanon vain, että ei. Ei ryypiskelty ainakaan allekirjoittaneen toimesta. Ellei neljää senttilitraa vodkaa lasketa. Enempää ei voi arki-iltana ottaa. Muuten menee aivan villiksi.
Ja kaiken kukkuraksi tälle viikolle osui vielä työkaverin synttärit. Ja perinteenä on, että sankari tarjoaa lounaan..
Röööyh.
Tällä viikolla olen muutoin enimmäkseen syönyt Nutrilett-patukoita ja mysliä. Ja asensin ruokapäiväkirja-appsin puhelimeen. Että näin täällä pudotetaan painoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti