Parhaat palat Reetua. Vai Facebookin suosituslista?
Tämän viikon keskiviikkona, 25. toukokuuta, oli viimeinen koulupäivä. Täällä sitä kutsutaan viimeiseksi kelloksi tai kellonsoitoksi. Perinne juontanee Neuvostoliitosta, jossa kelloa soitettiin koulun alkaessa aamulla. Tänä vuonna viimeinen soitto oli jotenkin merkityksellisempi; ryhmät, joita olen opettanut kaksi vuotta, valmistuivat lukiosta ja suuntaavat ympäri maailmaa eri yliopistoihin, kuka minnekin - suurin osa kilometrin päähän paikalliseen yliopistoon. Mutta kuitenkin, edes vähän matka päähän.
Viimeinen soitto. Taustalla ylioppilaat.
Olihan se hieno tunne, kun tietää opettaneensa näitä tulevaisuuden toivoja kaksi vuotta eli käytännössä koko lukion kuusi tuntia viikossa ja nyt ne mussukat ovat lentämässä pesästä. Osan kohdalla tämä hetki ei olisi voinut tulla liian aikaisin, osan kohdalla vähän harmittaa, ettei enää pääse opettamaan näitä. Parhaiten käyttäytyviä oppilaita, mitä olen nähnyt tähän mennessä.
Ylioppilaat ja vanhemmat yhteiskuvassa.
Nyt onkin hyvä hetki levähtää ja odottaa maanantaita, jolloin alkaa kesäkoulu. Alempien luokkien oppilaat saapunevat riemusta kiljuen kahden lomapäivän jälkeen takaisin kouluun opiskelemaan tieteitä, kieliä, robotiikkaa ja vaikka mitä - esimerkiksi saippuanvalmistusta. Itse opetan Ekotalo-ryhmässä. Sopii hyvin, sillä täällä i) sähkö tuotetaan polttamalla fossiilisia polttoaineita, ii) juomavesi on pullotettua vettä, iii) jätteenlajittelua ja -kierrätystä ei ole, iv) ruoka (kasvikset?) tuodaan ulkomailta, v) autot pidetään joutokäynnillä kesät talvet ja niin edelleen. Työsarkaa siis on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti