Kazakstanissa vietetään kolmea uuttavuotta: Ensin on meille tuttu uusivuosi, viikko siitä on "uusi" uusivuosi ja sitten on vielä "vanha uusivuosi" maaliskuun lopulla. Jokaiseen juhlaan liittyy tietenkin vapaapäivä tai kolme. Että koko alkuvuosi onkin mennyt juhliessa. Ainoa, mikä on jäänyt harmittamaan, on se, että pääsiäistä täällä ei vietetä. Ymmärrettävistä syistä toki.
Kevät toi tullessaan myös kohu-uutuuden paikalliseen ravintolaskeneen: mäkki. Nyt noin Helsingin kokoisessa kaupungissa on yksi McDonlad's ravintola. Yksi. No, onko ollut ruuhkaa? Eipä juuri. Samanlaista ryysistä kuin viikonloppuna perusautokaistamäkissä Helsingissä. Ihanan moderni on kuitenkin tämä ravintola; tilauksen voi tehdä ja maksaa kosketusnäytöllä, joka tulostaa jonotusnumeron jota vastaan saa tilauksensa noutotiskiltä. Auttaa huomattavasti, kun ei tarvitse kommunikoida henkilökunnan kanssa.
Ensimmäinen McAteria: Big Mak, Chiz Burger ja Fri. Jälkkäriksi Makfljurri. Kuvassa myös jonotusnumero 007.
Yksi asia, mikä täällä on hieman vaivannut, on se, että parhaimmillaankin asiat tehdään noin 80-prosenttisesti - enkä tällä viittaa viinaan, vaan kaikkeen muuhun. Okei, esimerkkejä vaaditte. Hyvä on, kerron muutaman. Edellisessä asunnossa ovenkarmit olivat paikoillaan, mutteivät kiinnitettyinä. Kollegan asuintalon rappukäytävä on pinnoittamatta eli paljasta betonia koko kuilu. Palvelunumerosta annetaan tietoa, muttei ihan kaikkea - paikan päällä huomaat, että yksi tai kaksi dokumenttia puuttuu (ajokorttiepisodi). Yksi ehkä turhauttavimmista asioista ovat kävelytiet. Ne kun tuppaavat loppumaan odottamatta ja yllättäen.
Sata metriä keskelle puistoa ja sitten - the end.
Tästä sitten mutapenkkaa ylös suojatielle.
Mutta aurinko paistaa, kesä on aivan nurkan takana ja pian on lukuvuosikin pulkassa. Noin neljä viikkoa ja opetustunnit on pidetty. Sitten valmistaudutaan paikallisiin ylioppilaskokeisiin. Niistä sitten joku toinen kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti