Lauantainostalgiaa

Vuosi oli 1993. Olin ensimmäistä syksyä opiskelijana yliopistolla. Lama-ajan kaikuna kesätyöttömyys oli jättänyt talouden heikkoon jamaan ja kauppalistalla yleensä oli hyvin vähän mitään erikoista - tai ainakaan kallista. Isoäitini, joka oli silloin vielä töissä, toi työpaikkaruokalastaan ylijäänyttä ruokaa. Usein oli riisiä ja lihapullia, jotka lämmitin uunissa - mikrouunia ei tietenkään ollut. Jos riisiä paistaa kauan uunissa, siitä tulee kovaa.

Joskus toisinaan - viikonloppuna - herkuttelin ostamalla Napakymppi-kääretotrtun Brahenkadun Ruokavarastosta. Ai että oli hyvää! Ja kuppi kahvia kyytipojaksi, aijai.

Siksi lieneekin pettymys, että tänään ostamani "Napakymppi"-kääretorttu ei osunut. Upposi kyllä, koska kääretorttu. Muttei ollut samanlainen herkkuhetki, kuin silloin joskus. Kuivaa oli tämä kazakkiluomus. Kuivaa kuin elokuinen ruohoaro metsäpalon jälkeen. Ja kahvikin on nykyään kofeiinitonta. Hmh, lauantait.

Paikallinen Napakymppi. Toimii myös ilmankuivattimena.