Tiistaina oli käynti keuhkoröntgenissä ja perjantaina sitten olikin täysimittainen terveystarkastus. Voisin sanoa melkein, että yhtään kiveä ei jätetty kääntämättä, mutta se loisi vääränlaisia mielikuvia. Tarkastuksen tekivät korva-, nenä-, kurkkulääkäri (järjestys?), silmälääkäri, neurologi, kardiologi ja yleislääkäri. Lisäksi piti luovuttaa putkellinen verta ja kupillinen aamunlämmintä.
Kuva paikallisesta basaarista. Siirretään ajatukset edellisestä lauseesta muualle.
Takaisin tarkastukseen: neurologi tutki refleksit (perinteinen kumivasaralla polveen, bojoing!), silmälääkäri tutki näön (videoprojektorilla heijastettiin kuvakollaasi eläinhahmoista!). Kardiologi olikin jo astetta jännempi. Laitteisto oli vaikuttavan oloinen, johtoja kiinnitettiin kolme rintaan, kaksi ranteisiin ja kaksi nilkkoihin. Laite piippaili hetkisen ja se oli siinä. Itse kytkentä ja sen purku vei enemmän aikaa kuin itse mittaus. Yleislääkäri mittasi verenpaineen (110/70 - aika hyvä!). Silmä-, kurkku-, nenä-, poski-, korva-, kaula- ja mitä niitä nyt on-lääkäri olikin tunnollisin: lääkäri kysyi, oliko valittamista tai kipuja. Ei ollut. Pam! Leima paperiin. Seuraava!
No eipä tuo mitään, lähtötarkastus Suomessa oli samaa tasoa; Valmiiksi täytetty lomake lääkäriasemalle (yksityinen) ja lääkäri kysyy samat kysymykset (onko vaivoja tai kipuja). Ei ollut silloinkaan. Leima paperiin ja terve mies ulos luontoon.
Tämän viikon positiivinen palaute: kiertoteitse kuulin kollegalta, että erään ryhmän eräs oppilas oli toistuvasti luonnehtinut minua sanoilla "chemistry genius". En epäile sekuntiakaan, että kyseessä olisi sarkasmi. Ei ole. Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti