Viime päivinä on saanut kuulla, miten hienoa oli olla Suomessa ja miten sitä oltiin nähty Hämeenlinnaa ja Tamperettakin jopa. Kysyin, mites Turku? Ei, sinne ei kuulemma menty. Jaahas.
Keskiviikkona olikin sitten kouluvierailun aika ja HAMKin edustajat kävivät koululla ja pääsin minäkin esittäytymään - lievästi liioitellen taisin olla päivän kohokohta isännille, pääsivät esittelemään suomalaisen opettajan suomalaisille vieraille. Kivaa se oli minustakin, lupasivat tuoda ensi kerralla suklaata ja kaurapuuroa.
Virallinen kuva. Hämeenlinnalaiset kameran toisella puolella.
Oudointa koko kohtaamisessa oli se, että ensimmäistä kertaa neljään viikkoon tuli puhuttua kokonaisia lauseita suomeksi. Luulisin. Tuli oikein sellainen ruumiistairtaantumisen tunne, kun aivot muodostivat suomen kieltä. Se kuulostikin hassulta. Alkaa tuo äidinkieli unohtua vissiin..
Jaa, että mitä mä sitten olen puhunut tähän mennessä suomeksi - puhumatta kokonaisia lauseita? No, toisinaan lipsahtaa "just", "niinku" ja "eiku". Mutta nehän sopii hyvin englannin sekaan. Just?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti