Viikon kootut

Hei vaan kaikille. Ajattelin tässä järjestää kakkukahvit blogin seitsemännentuhannen lukukerran kunniaksi, mutta teidän kaikkien lennättäminen tänne olisi tullut liian kalliiksi - ympäristölle. Samoin hetken historiallisuutta varjostaa tilastotieto siitä, että viime aikoina blogia on luettu naapurimaassa, jossa ei tietääkseni ole tuttuja.. (Kalkkunanakki kutsuu Loota, kuuluuko?)

The World Map.

Samaan hengenvetoon voinkin levittää huhua, jonka kuulin eilen töissä. Paikallinen kollega, joka yleensä vitsailee ja vedättää, kertoi hyvin vakavalla ilmeellä, mitä uutisissa oli kerrottu. Uutinen kertoi erään radikalistijärjestön heräämisestä täällä. Se järjestö, jonka nimi muistuttaa muinaista egyptiläistä jumalaa. Nyt kaikki ristisanaentusiasistit huomio! Kollegan mukaan ulkkareiden pitäisi olla varuillaan etenkin yöllä liikkuessaan.

Ja kuinka ollakaan viime yönä joku kävi oven takana rapistelemassa niin, että heräsin siihen ääneen. Eipä mitään, ovi on suhteellisen kestävänoloinen teräsovi, jossa on kolme lukkoa. Ei siitä ihan heti tulla läpi. Mutta mielikuvitus kyllä lähti liikkeelle! Siinä tuli jo mietittyä parasta tapaa reagoida kidnappajiin - joko aggressiivinen hyökkäys tai passiivinen hiljaisuus. Ja sitten tuli mieleen, millaisen kirjan tästä voisi kirjoittaa. Tai elokuvan. Että rahantekohan sitä sitten aina lopuksi on mielessä. Tallennan hätänumeron puhelimeen kuitenkin.

No mutta, välikevennys: naapurissa oleva lastentarha aloittaa aamunsa nykyään (kesällä) pirtsakalla musiikilla. Ulkokaiuttimista.

Näin lukuvuoden loppuessa meidän ulkkariopettajien pitää kiertää eri instansseissa keräämässä allekirjoituksia, jotta meidät voidaan päästää lomille - eli maksaa loppupalkka. Tarkoittaa lähinnä sitä, että kirjastonhoitaja kuittaa, että kaikki lainattu on palautettu jne. Osastonjohtaja kuittaa, että kaikki opetusmateriaali on jaettu kollegoille. Sinänsä tässä ei ole mitään mielenkiintoista. Mutta hauskaa tähänkin liittyy.

Tuossa aiemmassa blogissa kirjoitin, miten olin tarkastamassa päättökokeita. Noh, paikalliset opettajat olivat vielä viime torstaihin saakka tarkistamassa ja uudelleentarkistamassa ja varmistamassa. Ja siellä oli se osastonjohtajakin, jolta piti nimmari hakea. Eipä mitään, reippaana poikana kipaisin luokkaan, jossa nämä tarkistelijat vielä olivat. Urakka oli juuri loppunut ja tyytyväisenoloiset tarkastajat istuivat teellä ja kakulla. Pyysivät sitten minuakin istumaan seuraansa ja tarjosivat pöydän antimia - on muuten suhteellisen usein kakkua ja suklaata tarjolla noin yleensäkin! Painonvartijat go home!

Niin, sitten se ryhmänjohtaja, jonka ryhmässä olin tarkastamassa kokeita, kiitteli kovasti avusta. Oli kuulemma ollut oikein mukavaa työskennellä "kauniin miehen" kanssa. Usein kuulemma kaunes ja älykkyys ei asu samassa yksilössä, mutta nyt oli käynyt onni siinä suhteessa. #häirintäilmoitus #myötähäpeä #kiitosjanäkemiin

Pitkä kuuma kesä

Hyvää lomaa vaan kaikille opettajille! Me täällä painetaan kesäkoulua - ja itse osallistuin niinkin mielenkiintoiseen projektiin kuin päättökokeiden tarkistus. Olivat ihan Cambridgesta, Englannista lähetetty.

Se tarkistus olikin jännä projekti. Mutta valitettavasti en voi kertoa siitä mitään seuraavaan kolmeen vuoteen. Allekirjoitin sellaisen salassapitosopimuksen. Mutta oottakaas vaan ne kolme vuotta, sitten kyllä kerron kaiken! Ennakkonäyte: puuduttavaa, toistuvaa ja hikistä hommaa.

"Polttaa kesäkoulu miestä, kosteaa höyryä nousee päästä..."

Toki näin kesäloman korvalla saatiin myös koulun tarvikevarastosta täydennystä. Nythän sillä onkin käyttöä, kun ei ole oppilaita tai tunteja. Kerran kuussa opettajille annetaan riisi paperia ja satunnaisesti jotain muutakin - kuten kyniä, tusseja tai post-it -lappuja. Harvoin kuitenkaan mitään hyödyllistä, kuten taulutusseja.

Nyt on värikyniä koko vuodeksi! Ihanaa olla opettaja! Prinsessa! Eiku..

Tulipa tuossa männälauantaina käytyä vähän kaupungin ulkopuolella sellaisessa ajanviettopaikassa. Paremmin en osaa paikkaa nimitellä. Ideana on, että maksua vastaan voi viettää aikaa jonkun omakotitalon pihassa ja pitää piknikkiä. Vähän niinkuin leirikeittiössä. Ja pelata lentopalloa hiekkakentällä. Ruokaa sai ostaa laitettuna tai tuoda omat ja grillata. Vähän niinkuin leirintäalueella olisi ollut - vain karavaanarit puuttuivat.

 Tervetuloa vähän niinkuin picnikille!

 Keittokatos. Ruokaa ja hyttysmyrkkyä.

Tanssilattia. Pump up the jam.

 Mihi se pallo ny lens?

 Vesiurheilumahdollisuuksia: Heitä kivi lampeen, huljuttele varpaita. Seiso suorassa ja oikaise horisontti.

Se hyvä puoli tässä kesäkoulussa on, että tulee oltua sisätiloissa päivän kuumimmat tunnit. Alkaa tuo elohopea hipoa jo kolmeakymmentä. Että terveisiä Suomeen!

Pulkassa

Ja näin on opetusvuosi pulkassa. Maanantaina oli kevätjuhlapäivä eli paikallisittain Viimeinen Kello (Last Bell). Toki tänäänkin oppilaat ovat vielä poukkoilleet koulun käytävillä, kuulemma vielä jotain kokeita jäljellä. Mutta opiskeluvuosi on nyt päättynyt kuitenkin.

Ja opettajat karkaavat kesälaitumille? Ei. Ehei. Eijeijei. Vielä on työtä jäljellä. Itse olen saanut kunnian olla osaltani tarkastamassa päättöluokkalaisten Cambridge Exam -kokeita. Koko NIS-verkoston koepaperit lähetetään tänne ja ne tarkastetaan keskitetysti täällä. Että sellaiset viisitoista koulua lähettää mm. kemiankokeet tarkastettavaksi. Kaikille ällä. Homma hoidettu.

No, saas nähdä kuinka käy.

Loma olisi tarkoitus aloittaa 27. kesäkuuta ja siitä pari kuukautta eteenpäin rillumareitä. Ehkä sitä tulee käytyä Suomessakin. Käväisemässä.

Seuraa jälleen kuvareportaasi päättäjäisistä:

Juhlat pidettiin ulkona, sadekin taukosi sopivasti. Niin, täällä on satanut nyt pari viikkoa lähes päivittäin. Poikkeuksellisesti. Tervetuloa ilmastonmuutos.

Juhla eikä mikään ilman tanssia.

Ylioppilaat saapuvat!

Kuvioliikehdintää isopäisten hahmojen kanssa. Kuvassa kolme elementtiä: Maa, vesi ja aurinko. Ilma ei päässyt paikalle. 

Dombra soikoon. 

Meilläpä ylioppilaat tanssivat! Valssia ja jonkinsortin kikapoota. 

Ammutaanhan niitä rakettejakin. 

 Ilmapallokyyhkyt valmiina lähtöön!

Lennä kyyhky, lennä.

"Selvisin tästäkin vuodesta!"

Kollegat koolla. Päivä päätettiin osaston yhteisellä illallisella. Aamulla taas kahdeksaksi töihin.

Lisäksi nähtävillä on videokokoelma juhlasta.

Miestenpäivä

Hyvää Voiton-päivää! Vaikka Suomessa Voiton nimipäivää vietetäänkin helmikuussa ystävänpäivänä, niin täällä sitä näemmä vietetään toukokuussa. Ja aikamoiset juhlamenot onkin.

Noh, leikki leikkinä. Aikoinaan nuorenaherrana Suomessa tuli katseltua uutislähetyksen reportaasia Punaisen Torin paraatista, jossa Neuvostoliiton mahtava armeija esitteli ohjuksiaan ja marssivia sotilaitaan. Vaikuttavaa oli.

Astana, toukokuun seitsemäs 2015. Kaksi päivää ennen varsinaista voitonpäivää. Aamu valkenee aurinkoisena ja lupaa helteistä päivää. Kaupunki herää uneliaan hiljaisena kansalliseen juhlapäivään. Jopa taksikuskit tuntuvat olevan lomalla - niitä takseja kun tuntuu muutoin saavan pyytämättäkin. Kansa kokoontuu paraatialueelle hyvissä ajoin, kello yhdeksän aikoihin paraatikatua reunustavat aidanvierustat alkavat täyttyä. Alkaa odotus.

Aurinko helottaa melkein kohtisuoraan ylhäältä. Lämpötila on hellerajan rikkova 25 astetta. Kahden tunnin odotus alkaa olla ohi. Paraati on alkamassa.

Presidentti tervehtii joukkoja. Joukot vastaavat moninkertaisin Uraa!-huudoin. Alkaa ohimarssi.

Tunnelma ja lämpötila kohoaa.

Tästä ne menee..

Paikan vaihto. Ei kannattanut, vielä huonompi näkyvyys.

No nyt!

"Katjushkalla komiat on...."

Äänimaailma oli miehinen.

Tankit trailerilla.

Raketei ja paukui.

"Liput saapuvat"

Valkyyriat ratsastavat. Die Walküre.

Suihkukoneet. Oma pyyhe mukana.

Missä Cruisen Tomppa? Maverick and Goose?

 Hyvää syntymäpäivää, rauha!

Jälkikirjoitus: Näin suomalaisena tämä juhlapäivä herättää kaksijakoisia tunteita. Hyvä, että sota loppui, mutta nyt sitä juhlitaan sen (entisen) vihulaisen kanssa.

Vappublogi

Tässä vaiheessa, kun Suomessa kellitään hyytävässä kevätsäässä märällä nurmikolla syömässä kylmiä lihapullia, on hyvä mainita, että Astanassa vappusää on mitä mainioin: vappuaatto oli toki hieman koleahko alle 20 asteen lämpötilalla, mutta vappupäivä korjasi senkin tilanteen. Hyvinkin kesäistä. Päälle 20 astetta. Melkein heinäkuu.

Sitä koki itsensä myös kovin etuoikeutetuksi, kun pääsi presidentin järjestämään vapunpäivän konserttiin - oikein istumapaikoille. Ohjelmassa oli laulantaa ja tanssia ja presidentin tervehdys - josta nyt ei paljoa ole kerrottavaa. Koska kieli. Onneksi musiikin kieli on rajat ja (kieli)muurit ylittävää. Tässä näyte.

Ja seuraa kuvareportaasi päivän juhlista:

 Kekk... Presidentti saapuu.

Presidentti kävelee väkijoukon keskellä.

Presidentti tervehtii juhlayleisöä.

 Shh! Presidentti puhuu.

Eläinaktivisteille tiedoksi, käytimme pelkästään muovikyyhkyjä.

 Ja konfettia ilma pullollaan.

Mää ja Tapparan miäs.

Varsinaisen konserttialueen ulkopuolella oli ohjelmaa myös tavalliselle kansalle. Kuten muun muassa kädenvääntöä..

Paseerausta..

Voimailua kahvakuulilla..

Ja kansantansseja.

Äänestyskoppi-ikävä

Tässä kun seurailee sunnuntai-iltapäivän ratoksi sosiaalisen median uutisvirtaa, niin ei voi olla välttymättä kaihomieliseltä tunnelmoinnilta. Vaalipäivän tunnelma oli aina vähän samanlainen kuin Pitkäperjantain; ensin odotellaan pitkä ja tylsä päivä, että jotain tapahtuisi ja sitten illalla se lähtee lapasesta. Se riekkuminen.

Pari kertaa olen päässyt toimitsijaksi vaalilautakuntaan. Ensimmäinen kerta varapuheenjohtajana Kaupungintalolla Helsingissä ja toinen kerta Kalliossa ammattikorkeakoululla. Hieno ja jännittävä kokemus. Ääntenlasku vaalihuoneiston sulkeuduttua on oma taiteenlajinsa. On siihen ohjeetkin annettu ja niitä seuraten homma etenee - kunnes jokin luku ei täsmää. Sitten tarkistetaan. Ja tarkistetaan uudelleen.

Neljä vuotta sitten Helsingin vaalipiirissä oli jännät paikat erään kahden ehdokkaan välillä - ehdokasnumerot muistuttivat paljon toisiaan ja tarkistuslaskennassa läpimenijä vaihtui - tavallaan onneksi samasta puolueesta, ei vaikuttanut puolueiden välisiin jakaumiin. Tällä kertaa on varmasti odotettavissa samanlaisia tulkintahaasteita, etenkin seiskan kohdalla. Uudet ohjeet, uusi tyyli. Tai itse asiassa kai vanha tyyli - näin minä sen olen opppinut.

Aikaeron vuoksi tällä kertaa on pakko jättää valivalvojaiset väliin. Ehkä sitä jaksaa katsoa ennakkoäänten jakauman ja sitten aamulla tarkistaa lopullinen tulos somesta. Vähän jännittää kyllä kaikkien tuttujen puolesta. Joitain tuin rahallisestikin. Itse en ole kuin kerran kampanjoinut - ja siis ollut ehdolla - kunnallisvaaleissa. Sekin jo opetti kampanjatyön vaativuuden. Mitä lieneekään kampanjointi eduskuntavaaleissa..

Ja niille kaikille tutuille ehdokkaille ja muillekin, hienoa, että viitsitte. Tsemppiä ja jaksamista - myös huomenaamulla.

Ennakkoääniä

Eniten tässä etäältä äänestämisessä harmittaa se, ettei pääse vaalivalvojaisiin. Siinä vaiheessa, kun TV-studion jättinäytöille täräytetään ennakoäänten tulos, ollaan täällä jo mukavasti maanantain puolella. Tuloshuipentuman aikoihin jokainen kunniallinen astanalainen tuhisee peitona alla - ja toivottavasti nukkuu. En kerro enempää naapureitteni harrastuksista. Vain sen, että taloyhtiön piha(lla) on valtava lasten leikkikenttä.

Äänestämässä. Enää ei piirretä punaista viivaa. Niinkuin ennenvanhaan.

Äänestäminen tapahtui suurlähetystössä ja suurta ruuhkaa ei ollut. Ei meitä rekisteröityneitä suomalaisia montaa olekaan täällä. Viisi.Ja siihen päälle toiset viisi lähetystöstä. Ihan ei saada jalkapallojoukkuetta kasaan.

Huhtikuussa pidetään toisetkin tärkeät vaalit. Presidentinvaalit. Tässä tapauksessa en liene oikeutettu äänestämään, vaikka koululla olisikin äänestyspiste. Mahtaako olla yhtä riehakkaat vaalivalvojaiset kuin Suomessa? Pitänee varmuuden vuoksi varata pikkusuolaista ja skumppaa kylmään.