Noh, leikki leikkinä. Aikoinaan nuorenaherrana Suomessa tuli katseltua uutislähetyksen reportaasia Punaisen Torin paraatista, jossa Neuvostoliiton mahtava armeija esitteli ohjuksiaan ja marssivia sotilaitaan. Vaikuttavaa oli.
Astana, toukokuun seitsemäs 2015. Kaksi päivää ennen varsinaista voitonpäivää. Aamu valkenee aurinkoisena ja lupaa helteistä päivää. Kaupunki herää uneliaan hiljaisena kansalliseen juhlapäivään. Jopa taksikuskit tuntuvat olevan lomalla - niitä takseja kun tuntuu muutoin saavan pyytämättäkin. Kansa kokoontuu paraatialueelle hyvissä ajoin, kello yhdeksän aikoihin paraatikatua reunustavat aidanvierustat alkavat täyttyä. Alkaa odotus.
Aurinko helottaa melkein kohtisuoraan ylhäältä. Lämpötila on hellerajan rikkova 25 astetta. Kahden tunnin odotus alkaa olla ohi. Paraati on alkamassa.
Presidentti tervehtii joukkoja. Joukot vastaavat moninkertaisin Uraa!-huudoin. Alkaa ohimarssi.
Tunnelma ja lämpötila kohoaa.
Tästä ne menee..
Paikan vaihto. Ei kannattanut, vielä huonompi näkyvyys.
No nyt!
"Katjushkalla komiat on...."
Äänimaailma oli miehinen.
Tankit trailerilla.
Raketei ja paukui.
"Liput saapuvat"
Valkyyriat ratsastavat. Die Walküre.
Suihkukoneet. Oma pyyhe mukana.
Missä Cruisen Tomppa? Maverick and Goose?
Hyvää syntymäpäivää, rauha!
Jälkikirjoitus: Näin suomalaisena tämä juhlapäivä herättää kaksijakoisia tunteita. Hyvä, että sota loppui, mutta nyt sitä juhlitaan sen (entisen) vihulaisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti