Taas mennään eli lentokentällä odotetaan lentoa. Sen siitä saa, kun vaimo asuu reilun tuhannen kilometrin päässä ja viikonloput on ainoaa aikaa, kun pääsee tapaamaan. Siispä perjantaisin lento Astanaan ja sunnuntaina takaisin Almatyyn.
Kaiken kaikkiaan lentomatkustamisen hohto on hävinnyt jo aikaa sitten, eikä se kyllä näillä reissuilla palaa kovinkaan pian. Jotta ihan kaikki rahat ei menisi lentämiseen, pitää tietenkin valita mahdollisimman edullinen yhtiö. Ja sehän on se järkevin valinta, eikö?
Jotenkin on sympaattista, että täällä edelleen matkustajat antavat aplodit koneen laskeuduttua. Vaikka olisi ollut ihan sujuva lento ja laskeutuminen, joku aloittaa arat taputukset, johon yhtyy pikkuhiljaa koko kone. Vai onko se vaan kiitollisuutta, että päästiin perille - koneesta huolimatta. Tämä kyseinen yhtiö kun ei lennä esimerkiksi Eurooppaan, ei täytä EU:n vaatimuksia.
Tarjoilua kuitenkin sen puolitoistatuntisen lennon aikana on! Vettä, mehua, kuumia juomia ja sämpylä. Ei sitä enempää ehtisikään. Tai maistuisikaan, lauantaimakkara on niin lääst siison.
No, nyt pitääkin jo rientää portille! Kone odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti