Kuten lienee ymmärrettävää, nykyisessä asemapaikassani ei sillä viinanpirulla läträillä. Eikä possulla mässäillä. Siitäkin huolimatta näitä paheita on päässyt jo harjoittamaan, mutta hintansa synneilläkin.
Ensikosketus kiellettyihin hedelmiin tuli pari viikkoa sitten, kun nautimme vaimon kanssa ravintolaillallista pitkästä aikaa. Paikka valikoitui Tripadvisorin mukaan ja pienoinen pettymyshän se oli; pöytä keittiönoven vierestä eikä interiööri muutenkaan ollut kummoisempi. No, tämähän nyt ei ollut se pääasia, vaan viina. Lasillinen giniä tonikilla maksoi saman verran kuin Helsingissä huippuravintoloissa. Mutta kaipa se eksotiikka maksaakin - olkoonkin sitten Helsinki tai gini.
Sinällään ravintolahinnat täällä eivät pääse harmittamaan, kun harvemmin käy. Siitä huolimatta koko syksyn on mielessä kaihertanut tieto, että kyllä täältä alkokin löytyy.. Yksi. Koko valtakunnassa. Ja sinne pitää hankkia jäsenkortti, joka maksaa sellaiset 40 euroa vuosi. Ja hakemuksessa pitää ilmoittaa hakijan uskonto. Mutta saapahan sitten ostella virkisteitä - aina ostolimiittiin saakka, joka on suhteellinen kuukausipalkkaan nähden. Toki tämä limiitti on aika antelias enkä usko, että monikaan pystyy koko pottia juomaan kuukaudessa.
Eilen perjantaina oli sitten ensivierailun paikka. Onneksi jäsenkortin sai odottaessa ja ostoksille pääsi samantien. Kaupan ovella odotti vartija, joka tarkisti (kuvallisen) jäsenkortin ja päästi kauppaan sisälle. Ja voi! Kuinka nostalginen tuulahdus 90-luvulta! Paikka oli kuin pienimuotoinen ruotsinlaivan tax free. Tosin hintoihin sisältyy sadan prosentin alkoholivero (kuulopuheiden perusteella). Ja olihan siellä pieni ruokakulmauskin: Possupuoti, josta löytyy makkaraa ja sen semmoista. Ja arvatkaas; perjantai-iltana syötiinkin sitten uunimakkaraa ja perunamuusia. Ja yömyssy jälkiruoaksi. Oi onnea.
Kuvia tähän en nyt arvannut liittää, en niitä kaupasta ottanutkaan ja ruoat tuli jo syötyä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti