Sitä ennen kuitenkin hyvät alkaneen vuoden toivotukset! Uutta vuotta kävimme vastaanottamassa jääpuistossa (luonnollisesti), jossa oli livemusiikkia (pakkasta noin parisenkymmentä astetta) ja ilotulituksia (taivaalla ja yleisön keskellä).
Anoppi ja minionit. Anoppi etualalla.
Presidentin uudenvuodenpuhe juuri ennen puoltayötä.
Tuossa loppusyksystä tuli erinäisistä syistä tarve vaihtaa asuntoa (oma tarinansa sekin). Palkkasimme välittäjän hoitamaan hommaa marraskuun aikana ja pääsimmekin katsomaan paria asuntoa - valitettavasti molemmissa oli pahoja kosteusvaurioita. Pienen tauon jälkeen jatkoimme joulukuussa etsintää ja tässä vaiheessa oli jo pientä aikataulupainetta löytää sopiva kohde, koska ajatuksena oli muuttaa vuodenvaihteessa. Välittäjä oli ihan kivasti aktiivinen ja kävimme katsomassa useita asuntoja, joista joku oli liian pieni tai ei sopinut muihin vaatimuksiin (esim. vuokraajan oli oltava rekisteröitynyt yrittäjä). Kohteita oli kaikenkaikkiaan kahdeksan.
Lopulta löysimme suurinpiirtein kaikki kriteerit täyttävän asunnon ja vuokraajan. Sanoimme kyllä asunnolle. Saimme kopiot kaikista dokumenteista. Kysyimme pienistä korjauksista asuntoon ja olisi kuulemma onnistunut. Hienoa, irtisanotaan vuokrasopimus vanhaan asuntoon! Lähtöpäivä häämatkallekin lähestyi, joten asia oli kunnossa.
Paitsi että vuokranantaja alkoi vaatia rahaa jo joulukuulta, vaikka sovittu oli, että muutto on vuodenvaihteessa. Eihän sellainen nyt käy päinsä. Peruimme vuokrauksen, varsinkin, kun välittäjällä oli tarjota vaihtoehto; aiemmin nähty asunto olikin tarjolla, koska vuokranantaja oli junaillut yrityksen hoitamaan vuokrauksen. Selvä, sinne sitten. Ja nyt häämatkalle!
8000 kilometriä ja 50 lämpöastetta etelämpänä.
Päiväntasaajan tuolla puolen, kahdeksan tuhannen kilometrin päässä Astanasta. Pari päivää jo rannalla ja altaalla loikoiltuamme välittäjä lähettää tekstiviestin: vuokraus peruttu, koska vuokranantaja halusi rahaa jo joulukuulta - oltiin noin päivämäärällä 21.12. eli reilu viikko olisi ollut vielä ennen muuttoa. Jaa, että ei sitten ole asuntoa, mihin mennä, kun palataan matkalta?
Onneksi välittäjällä oli vielä yksi ässä hihassa. Lähetti kuvia vielä yhdestä asunnosta, paperit kunnossa ja vuokraus alkaisi vuodenvahtuessa. Viikko aikaa lähteä vanhasta asunnosta, me itse Balilla. Ei kai siinä muu auttanut, kuin sanoa joo, me otetaan se.
Aikataulu oli sen verran tiukka, että matkalta palauttuamme tiistai-iltana aloimme pakkaamaan tavaroita. Kaiken tämän muuttohässäkän keskellä piti vielä käydä rekisteröitymässä maahanmuuttoviranomaisella, koska maahantulolomakkeeseen annettiin vain yksi leima - eli viisi kalenteripäivää aikaa käydä ilmoittautumassa. Mutta koska uusivuosi, niin nyt heti.
Keskiviikkoaamupäivä menikin siinä, kun kävin virastossa kuulemassa, ettei se noin vain onnistukaan. Työnantajalta pitää saada joku leima. Mutta jos kaikki on jo lomalla? Ei. Ensi viikolla on jo myöhäistä! Ei. Onneksi sain heräteltyä työpaikalta yhden henkilön, joka sai homman hoidettua. Illalla jatkoimme pakkaamista ja lastasimme tavarat autoon, ajoimme kohteeseen, jolloin näimme ensimmäistä kertaa koko asunnon. Eipä siinä paljoa ollut valinnanvaraa - ota tai muuta kadulle. Onneksi asunto on hyväkuntoinen ja ihan ok muutenkin.
Purettiin muuttokuorma ja jäätiin asunnolle, uuteen kotiin nukkumaan. Oli siis keskiviikkoilta. Torstaina kävin vielä siivoamassa vanhan asunnon ja lukitsin sen oven viimeistä kertaa. Eipä ollut yhtään ylimääräistä aikaa. Onneksi kääntyi näinkin hyvin tämä ruljanssi.
Kotisohvalla teetä ja 80-luvun retrokonsertti televisiosta.
Paluu alkupuolen vinkkiin: jos olet vaihtamassa asuntoa, älä lähde matkoille ennenkuin kaikki on hoidettu varmuudella loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti