Tulihan tuossa syksyn mittaan
1) Mentyä naimisiin kazakstanilaisittain
2) Käytyä urheilutapahtumissa
Sanottakoon nyt vaikka niin, että ensimmäisestä tuli voitto, jälkimmäisistä tappiot. Ei ollut helppoa suomalaisjoukkueilla Astanassa tänä syksynä. Mutta kannustamassa oltiin ja palkinnoksi tuli kuvissa näkyvät huivit. Ja kanssakatsojien kunnioitus - tai ihmetys (hullu suomalainen yksin huutamassa). Koripallo-ottelun jälkeen parkkipaikalla huomattiin, että auton kaukosäätimestä oli paristo loppunut. Siinä naapuri sitten ystävällisesti antoi omistaan tuoreen pariston - ilmaiseksi. Ihan vain korvaukseksi hävitystä ottelusta. Jääkiekkoareenalta poistutteassa otettiin taksi* kotiin. Kävi ilmi, että kuski oli vaimon työpaikalta eikä matkaa tarvinnut maksaa. Kunnon väkeä nämä astanalaiset, sano.
Kunnes.
Asunnossamme kävi varkaita. Avaimilla sisään ja käteinen raha mukaan.
Ihmetys. Suuttumus. Poliisi. Tekninen tutkinta. Kolme konstaapelia, yksi kyseli, toinen kirjoitti ja kolmas pölytti paikat sormenjälkijauheella.Rikollis(t)en kiinnijäämistodennäköisyys: nolla. Eniten harmittaa se, että olin varastoinut tukun pikkuseteleitä taksimatkoja varten. Täällä kellään ei tunnu olevan vaihtorahaa ja pikkusetelit ovat aina loppu - niitä kun ei saa pankkiautomaateista.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä viimeinen kaksi ja puolikuukautinen painuu elämänvaa'assa plussan puolelle. Talvi on tullut, lunta on maassa - vaikka nyt on ollut suojakeliä muutama päivä. Kohta on joulu ja pidempi tauko töistä. Ja häämatka.
Kylmästä lämpimään.
* taksi = kuka tahansa, millä autolla tahansa. Useimmiten pikku-Hyundai tai Lada, joskus ratti oikealla puolella, joskus kyydissä on jo muitakin matkustajia. Hinta noin 1-2 euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti