Kynnen kykenyä

Katselin tässä varpaitani. Siinä salinjälkeisessä suihkussa, kun katse harhailee laattasaumoissa ja suihkusandaaleissa. On se hassua, miten toinen isovarvas tietää, että toinen kasvattaa uutta kynttä.

Saanen selventää: viime toukokuussa pelattiin Aleksis Kiven peruskoulun opettajat vastaan oppilaat jalkapallo-ottelu. Siinä pelin tiimellyksessä potkaisin palloa niin sanotulla kärnärillä eli kärkkärillä elikkä varvas edellä. Pitkään se kynsi siinä roikkui mukana, mutta irtosi sitten heinäkuun helteillä - melko tarkalleen Tallinnan ja Helsingin puolivälissä.

 Kuva-arvoitus: Miten tämä kuva EI liity tapaukseen?

Siitä se uuden kynnen kasvattaminen sitten alkoi. Hidasta on ollut. Mutta omituisinta on se, että toisen jalan isovarvas kasvattaa kynttä ihan eri tavalla kuin ennen. Se näyttääkin erilaiselta. Hirmuinen luonnonoikku. Mitä jos se onkin nyt vain toinen varvas, joka kasvattaa kynttä molempien puolesta? Missä on tasa-arvo? Joudunko nyt piilottelemaan varvastani yleisissä suihkutiloissa? Kelpaanko enää yhteiskunnalle? Pääsenkö nyt enää naimisiin?

Niin, se jalkapallo-ottelu. Opettajat hävisivät. Taas.

Perjantaiavautuminen

Tätä te olette (ehkä) odottaneet! Itse ainakin odotin kovasti; tärskyt paikallisen kanssa. Tai niin luulin.

Hommahan lähti silleen liikkeelle, että pohjatyötä tehtiin jo aiemmin - onneksi näin ulkkarina on helppo rikkoa jäätä kyselemällä näitä peruskysymyksiä (Mikä on nimesi? Mitä kuuluu? Oletko sinkku? Saisinko kännynumerosi?). Alkulohko saatiin maaliin puhtaalla pelillä. Tietty kielenhallinnan taso kumpaankin suuntaan oli melko alhainen.

Lähtisitkö kanssani kahville? Osaan 1) käyttää puhelinta ja 2) vääntää naamaani. (kuvituskuva, ei liity itse asiaan)

Mutta kielimuurista huolimatta ja nykyteknologian (WhatsApp, Google Translate) avulla kommunikointi oli joskin hidasta, mutta eteenpäin vievää. Itselleni nykyteknologiaa edustaa Nokia Asha 311 epä-älypuhelin, jolla ei nyt vaan pysty kirjoittamaan venäjäksi. Siispä kääntäjän teksteistä otetut kännykkäkuvat - eli todelliset screenshotit - olivat lähes ainoa tapa viestiä vieraalla kielellä.

H-hetki lähestyy. Positiivissävytteistä ruumiinkieltä ja puhuttuakin kieltä on ilmassa. Istumme kahvilassa, jaettu pitsa ja vihreää teetä. Keskustelua vuoroin venäjäksi ja englanniksi. Elämän tarkoitus. Ne peruskysymykset. "Olet niin hauska!". Hipaisu kädellä. Hipaisu selkään ohikävellessä.

Ja se antikliimaksi: Olen toki kiinnostunut tyyppinä, mutta haluan vain oppia englantia.

Kommenttikenttään voi jättää vastaukset kysymykseen: Mitä ihmettä?

Joulu on taat, kattilat täynnä puuloo..!

Tässä jo jokin aika sitten taisi tulla julistettua talvi tulleeksi. Ei se sitten ihan heti tullutkaan, paikallistenkin mielestä kulunut syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin. Ja sehän on hyvä juttu? Ei. Astana on keskellä aroa. Kun aro kastuu vesisateessa, aro leviää joka paikkaan. Aro löytää tiensä kengänpohjien kautta lahkeisiin ja reppuun. Eteisen lattialle. Kaikkialle.

Mutta nyt voi taas julistaa talven olevan tulossa, pitkäaikaisennuste näyttää vain miinusasteita ja luntakin pitäisi alkaa tulla. Ja ennen kaikkea, kauppoihin ovat tulleet joulukoristeet ja -kuuset!!! I-ha-naa!!

Oo Tannebaum, oo Tannebaum..!

Ai niin, juuri sopivasti joulun alla sain pankista nettipankkitunnuksetkin. Pari kuukautta siihen meni. En ole koskaan ollut kovinkaan hätäinen ja se ominaisuus onkin ollut kovaa valuuttaa täällä. Toinen ominaisuus, josta on ollut hyötyä; älä usko ensimmäisellä kerralla - etenkään jos vastaus on ei.

On-line banking here I come!

Aiemmin syksyllä täällä kävi vieraita Hämeenlinnasta. Juuri tulleen tiedon mukaan hämeenlinnalaiset olisivat tulossa uudestaan - muassaan mm. kaurapuuroa ja toivottavasti suklaata ja salmiakkia..

Pienenä vinkkinä kaikille koulutusihmisille: tänne kannattaisi myydä koulutusta. Uskoisin suomalaisen koulutuksen kiinnostavan..

Lyhyt ja kaunis

Vaikkei nyt ihan virsiä vielä lauletakaan. Näissä hengellisissä tunnelmissa lyhyt ajatelma:

Pidemmän aikaa jo, toisinaan mieleen putkahtaneena, en ole voinut välttyä vertailulta (tai nostalgialta). Etenkin sunnuntaisin iltapäiväauringon aikaan Astana ja etenkin oleskelu täällä muistuttaa kovin samanlaiselta kuin Turku 1990-luvulla. Jotain samaa kiireettömyyttä ja väljyyttä.

Samalla tavalla viikonloput silloin ja nyt menivät enimmäkseen levätessä, viikot kuluivat nopeasti eri aktiviteeteissa - nykyään enemmän työpainotteisesti, silloin oli kai jotain muuta... Ehkä tässä vaikuttaa se, että viikonloppuisin tulee oltua ulkona valoisaan aikaan kuten silloinkin. Jotenkin kummasti vuodet Helsingissä eivät aiheuttaneet samanlaisia tunnekuohuja.

Muuta yhteistä: täälläkin joki virtaa kaupungin halki (ei kyllä vedä vertoja Auralle). Bussikuskit ajavat yhtä hullusti. Nuoriso hengaa viikonloppuisin paikallisessa Hansa-korttelissa.
Eroavaisuus 1990-luvun Turkuun: kaikki paikat ovat auki sunnuntaisinkin. Jopa palvelupesula. Ja kahvilat.

Ehkä alankin kutsua tätä paikkaa Turuksi. Astana kirjaimellisesti käännettynä tarkoittaa Pääkaupunkia. Ja sehän on tietenkin Turku.

On säitä pidellyt

Kaiken aikaa ennen tänne tuloa ja alkuaikoina painotettiin, että täällä opetetaan pareittain. Kaksi opettajaa luokassa jakaa opetus- ja suunnitteluvastuun. Noh, tällä viikolla kaksi kolmesta kollegasta on kursseilla ja yksin on opetettu koko viikko (ja ensi viikkokin varmaan). Totuuden nimissä sanottakoon, että onhan se helpompaa, kun yksin vetää. Mutta sehän ei olekaan se idea, että olisi helppoa. Töitä tänne ollaan tultu tekemään!

Huh hah hei ja olutta pullo! Hyvin ansaittu relaksantti.

Tässä kun talvea ollaan jo viikon verran ihmetelty, niin ei ole voinut välttyä huvittumiselta. Ulkkariopettajissa on useita, jotka eivät ole lunta nähneet ennen tätä. Tai nähneet ainakaan "luonnossa". Tuo ihmettelyn määrä, tuo hämmästely ja uutuudenviehätys. Talvi on tullut!

Loppuviikkoon mennessä lämpötilat ovat kuitenkin nousseet nollan tienoille ja lumi on jo alkanut sulaa, joten takakesä yllätti. Mutta tämä muutaman päivän mittainen esitalvi jo kertoi pari vakavampaakin faktaa paikallisista oloista:
- Täälläkin talvi yllättää autoilijat. Peltikolareita on sattunut useita päivässä - kuulemma. Itse en ole vielä nähnyt yhtään. Läheltä piti -tilanteita on kyllä, mutta niitä nyt on koko ajan muutenkin..
- Lämpötilan vaihdellessa suojasta pikkupakkaseen, lumi ja vesi muodostavat hyvin liukkaan yhtälön. Yksi kollega jo mursi solisluun kaatuessaan. Hymähtelin pitkään sitä, että newbie-talvelaiset aikoivat ostaa nastat kenkiinsä.. Loppui hymähtely eilen, kun luistelin jäätyneillä kaduilla. Mutta siinä menisi kyllä uskottavuus suomalaisena jäämiehenä. En osta.

Niitä hirmupakkasia odotellessa.

Koulussa on puhuttu, että pientä korvausta vastaan voitaisiin järjestää bussikuljetus aamulla ja iltapäivällä ovelta ovelle. Kuulostaa koko ajan paremmalta ja paremmalta. Koulubussi. Mutta kyllä sinnekin takapenkkiläisten joukko varmasti muodostuu, huutelee ja kiroilee ja kiusaa muita.

On a totally another note, perjantain ratoksi tuli mieleen vanha vitsi:

- Moi! Miks sulla on banaanit korvissa?
- MITÄ? Mä en kuule, kun mulla on banaanit korvissa!

Valtiollisia asioita

Tänään sain varmistettua kutsun itsenäisyyspäivän juhliin. Aivan helpolla se ei irronnut, monta estettä oli matkalla, mutta viimein vaivat palkittiin.

Ensinnäkin, pientä flunssaa on ollut tässä jo muutaman päivän, joten ylipäätään ulos lähteminen oli suuri ponnistus. Reippailun nimissä päätin kävellä koko matkan (5 km) kun tässä syyslomasella on aikaa. Suoraa reittiä ei ole, vaan pitää vähän kiertää - ja jokikin ylittää. Kaiken lisäksi taivaalta putoilee märkää, isohiutaleista lunta. Onneksi joen yli menee silta.

Suomen suurlähetystö sijaitsee Astana Towerissa (tornissa), seitsemännessätoista kerroksessa samoissa toimitiloissa kuin Norjan ja Ruotsin lähetystöt. Rakennuksen ala-aulassa vierailijaa odottaa metallinpaljastin ja vastaanottovirkailija. Näin lomalaisena kun ei ole aikatauluja, odottamatta ilmaantuminen ei näemmä ole se paras tapa käydä visiitillä suurlähetystössä. Sain kuitenkin audienssin, kiitos kun sain käydä!

Hattu päästä, nuori herra!

Virallisten asioiden jälkeen  olikin syytä keventää tunnelmaa ostoksilla. Kaiken tämän jälkeen olikin aika keittää kaffet.

Ne paremmat sumpit.

Itsehän tosin juon vain kofeiinitonta Nescafeta HYLA-maidolla ilman pullaa, mutta ajatuksena toki hieno tuo Presidentti-kahvi. Olisi ollut tilkka Finlandiaakin jääkaapissa plöröjä varten. No, ehkä vain lasken itselleni kuuman kylvyn ja juon kupposen vihreää teetä.

Ihana lämmin kuppi höyryävän kuumaa teetä!

Höpöhöpöä

Koska blogin tyylilaji on positiivissävytteinen, niin jätetään tämän viikon tapahtumat raportoimatta ja keskitytään tulevaan, aurinkoiseen tulevaisuuteen.

Blogisti työssään. Sormet lentävät näppäimistöllä niin, ettei niitä pysty erottamaan.

Tänään (lauantaina 18.10.) on suuren makutestin paikka. Erään toisen ulkkariopettajan kanssa pidämme yhteissynttärijuhlat ja ajattelin viimeinkin korkata Salmiakkikala-paketin ja pakottaa kaikki vieraat maistamaan niitä! Itsehän en niin salmiakista välitä, siksi se paketti onkin säilynyt sen kaksi kuukautta avaamatta. Samaan saavutukseen on päässyt levy Fazerin Sinistä, mutta sen kanssa onkin ollut henkistä taistelua jo tovin.

Nam nam. Maiskis maiskis. Omnomnom.

Läheisen paremman väen ostarin marketista pitää vielä hakea pullo Finlandiaa ja skumppaa. Sain siis vastuulleni juomat. Koska suomalainen. Ja toinen isäntä on emäntä eli nainen eli ruokavastaava. Näin sitä sovinistisoidaan tämäkin blogi.

Saas nähdä, miten illan bakkanaalit sujuu, kun isäntä on tällainen metsäläinen mörökölli ja kaikki ympärillä tuntuvat puhuvan tauotta sitä small-talkia vai mitä chit-chattiä sen nyt onkaan. Ehkä lukittaudun vessaan.