Tiistai on toivoa täynnä

Tänään oli (ensimmäinen) vesikatko.

Nyt se on ohi, mutta muistuttaa sopivasti siitä, että lenkille lähtö on aina riski. Vesi oli poikki jo, kun tulin kotiin eli se on voinut olla poikki pidempäänkin. Kuka tietää. Sähköt toimii vielä. Yleisön (tai siis yhden kommentoijan) pyynnöstä pari kuvaa (lasitetulta) parvekkeelta. Paljon en uskaltanut kameran kanssa heilua, kun vastapäätä on valtion virasto, jossa työskentelee paljon poliisilta näyttäviä tyyppejä. Venäjää osaavat voivat valaista, mitä tarkoittaa "prokuratura".. Presidentin palatsi ei valitettavasti näy ikkunasta.

Näkymä eteläkaakkoon. Taustalla joku museo.

Näkymä luoteeseen. Pimeällä pilvenpiirtäjät ovat valaistuja.

Tänään sain töissä ensimmäisen työtehtävän; Suunnittele kaksoistunti atomin rakenteesta. Tai, yhdessä sitä suunniteltiin uuden opettajan ja osastonjohtajan kanssa. Näistä edellinen on nuori vastavalmistunut tyttö ja jälkimmäinen kokeneempi ja voimakastahtoinen nainen. Saas nähdä, miten luontainen charmini puree näihin...

(Matematiikkaa: 40 minuutin oppitunnit pidetään tuplana ja näitä on kolme kertaa viikossa. Jakson aikana on noin 40 tuntia ja jaksoja on neljä.)

Tuntisuunnitelmat onkin vähän erilaisia. Lyhyesti sanottuna Norssi potenssiin kolme. Tai neljä. En ole kovin hyvä matematiikassa. Suunnitelmassa on neljä sivua, joista ensimmäisellä asetetaan tunnin tavoitteet. Toisella sivulla on itse tuntisuunnitelma minuuttiaikataululla (okei, viiden minuutin tarkkuudella). Kolmas sivu on tarkoitettu eriyttämisen ja sen sellaisen suunnitteluun ja viimeisellä sivulla onkin tilaa reflektoinnille. Kaikki tämä siis YHTÄ tuntia varten. Ei ihme, että työaika on 8-17 (tunnin lounastauolla).

 Työpöytä kotona. Tähän pätee se luonnonlaki, joka sanoo, että huolimatta pöytätilan määrästä, kaikki olemassaoleva pöytätila tulee käytetyksi.

Toivottavasti joku muukin opettaa välillä, tän pitäis olla parityötä... Ehkä tästä tuleekin uuden opettajan kouluttamista JA oppilaiden opettamista. Mutta älkää ajatelko, että valittaisin. Ei suinkaan, kiva päästä tekemään oikeita asioita vihdoinkin! Kunhan systeemit ja tavat tulevat tutuiksi, niin eiköhän tää lähde rullaamaan ihan hyvin :)

Keep on truckin'! *woot woot*

ps. Täällä kaivattaisiin lisää fysiikanopettajia. Lisätietoja voi kysellä multa.

Työtä tehdään, jotta leipää syödään

Maanantai oli ensimmäinen varsinainen työpäivä - siinä mielessä, että oltiin omassa koulussa omalla porukalla. Töitä ei kylläkään juuri tehty. Aamulla pidettiin palaveri, jossa käytiin läpi kaikkien asumisjärjestelyt (onko kaikki kunnossa). Sitten oli pari tuntia aikaa odottaa lounastaukoa, jonka jälkeen odoteltiin kolmisen tuntia seuraavaa palaveria, joka oli aamuistakin nopeampi.

Mutta koulusta: Vasta valmistumassa oleva koulurakennus on siis by definition uusi. Rakennustyöt ovat vielä vaiheessa ja työmatkan viimeiset sadat metrit taivalletaan pölyistä rakennustyömaata pitkin. Vielä on viikko aikaa.. Having said that, luokat ovat aivan mielettömän upeita - etenkin laboratorioluokat! En ole koskaan nähnyt niin mahtavan upeita labraluokkia (pitää muistaa ottaa kuvia!). Interaktiiviset taulut joka luokassa - tietty. Vetokaapit uusinta mallia. Katosta alasvedettävät kaasuliittimet polttimia varten - jokaiseen työpisteeseen.

Kemian laboratorioluokka. Etualalla tavanomainen luokkajärjestely, taustalla työpisteet ja takaseinällä opettajan demonstraatiotila (vetokaappi, työpöytä ja interaktiivinen taulu)

Löysinpä sellaisenkin hirvityksen, joka näytti enemmänkin Star Trekistä revityltä. Se on vissiin sellainen opettajan konsoli, jossa kosketusnäyttö ja siihen raapusteltavat tulee isolle taululle näkyviin opettajan selän taakse - katsekontakti luokkaan siis pysyy koko ajan. Tää on niiiiin high tech!! Kuten huomannette, alkaa jo tuo suomen kieli unohtua pikkuhiljaa, you know..

Yleiskuva nanotekniikan luokasta. Kyllä, nanotekniikalle on oma luokkansa.

Beam me up, Scotty! Opettajakonsoli, jolla tehdään.. juttuja?

Ja päivän hauskuutus: Sillä nyt ei niin suurta merkitystä ole, miten ihmiset ääntävät nimen "Sami". Yleisin versio on tietty amerikkalainen Sääämiii. Noh, tänään sitten yksi herttainen kanadalaistyttö kysyi, miten haluaisin sen lausuttavan.. Big mistake. Enempää ajattelematta (kuten aina) vastasin:"Silleen matalalla seksikkäällä äänellä, joka päättyy huokaukseen".

Luokan pelle löytynyt?

Kotivideo

Jos luoja* suo, niin video kodista näkyy tämän linkin takaa. Video on kuvattu Nokia 311:llä, joten laatu on mitä on eli huippua. Noin arviolta pinta-alaa on reippaasti eli 60 neliötä menee varmasti rikki. Keittiö on Ikeasta (löysin asennusohjeet!) ja tyylitaju Venäjältä - ei, oikeastaan asunto on erittäin tyylikäs. Vähän tyhjä vielä, mutta ehkä sinne alkaa kerääntyä asioita ja tavaroita pikkuhiljaa..

Sosiaalinen tapahtuma (Social Event)

Paikallinen kv. ihmisten pomo järjesti pienimuotoiset tervetuliaiskekkerit kotonaan lauantaina. Aika hauskat juhlat, vaikka olikin niin paljon vieraita ihmisiä ympärillä. Alan pikkuhiljaa tajuamaan, että erotun iältäni isosta osasta muita kv. opettajia - täällä on aika paljon pari-kolmekymppisiä nuoria, joista osa on jo ehtinyt olla useammassakin maassa opettamassa. Tulijoista iso osa on Pohjois-Amerikasta, mutta aika hyvin on ihmisiä muistakin englanninkielisistä maista.

En ole koskaan ollut oikein cocktail party -tyyppinen ihminen, joten vähän jännitti koko juttu. Etenkin se perinteinen esittäytyminen ja nimien muistaminen. Onneksi meitä on aika vähän... Noh, isäntä piti pienen tervetuliaispuheen ja pyysi kaikki vielä kerran esittäytymään. Itsehän olin sopivasti ilmapallon takana, joten en nähnyt juuri mitään tai ketään. Sain aloitusvuoron, joten nappasin pallosta kiinni ja sanoin:"Hello, I'm a balloon." Jää oli murrettu.

Illan seuraleikki oli "Arvaa Samin ikä" - enkä edes itse aloittanut sitä! Monella meni kymmenen vuotta pieleen - parempaan suuntaan siis. Ilmeisesti on jotenkin hirvittävän hauskaa, kun ihminen näyttää niin paljon nuoremmalta, kuin on. Paikallinen isäntä antoi vinkin, että töissä kannattaa kertoa, kuinka vanha olen, koska täällä kulttuuriin kuuluu arvostaa vanhempiaan (iältään vanhempia). Olen siis arvovaltainen yhteisön jäsen. Tosin heti seuraavaksi samainen isäntä sanoi, ettei naisille kannata kertoa oikeaa ikääni, koska silloin he joutuisivat teitittelemään. Ja se olisi aika hankalaa treffeillä... ;)

Vähän tuli sellainen fiilis, että olisi supersankari, jonka salainen voima olisi miten näyttää noin hyvältä noin vanhana ;) Ja tämä fiilis tuli siis muiden reaktioiden perusteella, ei omien päiväunien..

Tuossa aamuna eräänä juttelin amerikkalaisen pariskunnan kanssa bussia odotellessa niitä näitä ja myöhemmin hämmästyivät kovin, kun kävi ilmi, että englanti on mulle vasta toinen kieli. On kuulemma niin hyvää englantia että. Moni muukin sanoi samaa, mikä tietty lämmitti mieltä kovasti. Luonnollisesti lähdin heti erittelemään syitä miksi ja vähättelemään ettei se nyt niin hyvä voi olla :D 

Näyttää siltä, että nyt se sosiaalinen verkosta alkaa muodostua, ainakin meidän kv. ihmisten kesken. Siihen siis tarvitaan pari päivää ja hyvät bileet :)

ps. Pitää alkaa ottamaan kuvia enemmän..

Kuvituskuva. Baiterek-torni.

Kuvituskuva kaksi. Näkymä presidentinpalatsille puistoa pitkin.

Koulusta

Näissä kouluissa (NIS) toteutetaan Cambridge International Examinations -ohjelmaa eli opetussuunnitelma on melko tiukka ja menee oman käsitykseni mukaan syvemmälle kuin suomalainen lukiokoulutus - ainakin mitä kemiaan tulee. Suunnitelmia löytyy lukuvuositasolla ja perioditasolla, joiden perusteella tehdään tuntisuunnitelmat. Oppilastyöt ja demostraatiot on lueteltu suunnitelmissa (ohjeet vain puuttuu). Se vapaus, joka opettajalla on, rajoittuu käsiteltävien aiheiden uudelleenjärjestelyyn periodin sisällä. Tutkivaan oppimiseen kannustetaan ja suunnitelmassa on jopa merkitty, mitkä asiat tehdään opettajavetoisesti, yksilö-, pari- tai ryhmätyönä ja mitä asioita opiskellaan demonstraatioiden, videoiden tai oppilastöiden avulla.

Täytyy kyllä sanoa, että näin uutena opettajana tämä on ihan hyvä systeemi. Toki aion yrittää tehdä joitain juttuja vähän eri tavalla ;) Luulisin, että juuri tämä erilaisten metodien käyttö ja ehkä myös englannin kieli ovat ne jutut, joissa voin olla antavana osapuolena. Aineosaamisen kanssa en olisi niinkään varma..  Aineopetusta annetaan jostain viidennestä luokasta lähtien siten, että ensimmäiset vuodet opetetaan äidinkielellä, yläastevaihe kaksikielisesti (vertaa Middle Years Programme) ja lukiovaihe englanniksi.

Tämä NIS-konsepti on siis muutaman vuoden ikäinen ja sitä pidetään täällä ns. lippulaivaprojektina. Ajatuksena lienee opettaa oppilaita ja kehittää opettajia kansainvälsien tason huippuosaajiksi. Mutta ei siinä vielä kaikki, näillä kouluilla on myös tehtävänä kehittää opetusta koko maassa. Hyvät käytännöt pyritään viemään myös paikallisiin kouluihin. Kuulostaa järkevältä.

Niin, oppilaista, joita en siis ole vielä juurikaan nähnyt. Valinta tapahtuu pääsykokeilla ja sosioekonominen tausta ei vaikuta koulutukseen pääsyyn siinä mielessä, että lukukausimaksuja ei ole. Kouluasutkin saa maksutta. Oppilaita voi siis olla suurista kaupungeista pieniin kyliin kielitaidon vaihdellessa yhtä paljon. Muualta tulleet oppilaat asuvat asuntoloissa periodien aikana.

Muphryn laki

Klassikko: Läksin kollegoiden kanssa illalla syömään ja samaan aikaan oli kännykkään soiteltu parisenkymmentä kertaa - olis vuokraemäntä tullut käymään. Emäntä oli saanut mun numeron jostain ja sitten soiteltiin. Kun sain soitettua takaisin, oli tietenkin luonnollista, että emäntä ei puhunut englantia. Kokeiltiin sitten venäjällä. Nje panimaju. Nje znaju. Jotain asiaa sillä oli. Sovittiin kuitenkin treffit aamuksi. Kai.

Aamu oli siis sittenkin seuraava aamu eli lauantaiaamu. Mutta silloin pitäisi tulla siivooja - emännän piikkiin. Sen sijaan iltasella piipahti internetinkorjaaja, jonka piti käydä päivällä.

Päivitys: Siivooja tuli lauantaina.

Eka koulupäivä

Olipa ystävällistä, että saatiin tilausbussikyyti työpaikalle! Muuten olisikin ollut vähän hakemista, kun ei ole nettiä, että voisi tarkistaa bussireitin. Eikä töihin mennä taksilla..
Koulu on uusi, vastarakennettu tai oikeastaan vasta rakenteilla. Jotta rakennukselle edes pääsee, on kompuroitava työmaan poikki eli teitä, parkkipaikkoja tai muuta vastaavaa ei vielä ole kampuksen edustalla. Mutta rakennus on uusi ja hieno.

Sisääntuloaulassa odotti perinteinen ilmoittautumistiski nimilappuineen ja materiaalikansioineen - jotenkin niin kotoista, nuo seminaarimatskut. Aulassa soitti paikallinen bändi.

Paikallinen bändi

Loppupäivä menikin sitten auditoriossa istuskellessa perusseminaarimeiningillä eli puhujat vaihtuu, diashowt pyörii ja kansa nukkuu.