Päänsärkyä hampaasta

 Tulipa taas koettua, miten pientä ihmistä pyöritetään järjestelmän rattaissa. Ei pahasti, mutta riittävän turhauttavasti. Ja tietenkin kaikki alkoi joulusta ja hampaasta. 

Anoppilassa tarjottiin välipäivinä päivällistä ja perinteiseen tapaan se oli sitä keitettyä hevosenlihaa perunoilla ja pastalla höystettynä. Kohteliaasti kiitin ja kehuin ruokaa niinkuin tapana on, vaikka liha vähän sitkeää olikin. Tai no oli se sen verran sitkeää, että hampaasta irtosi paikka. Ja teki kipeää. Ja sitä kärsittiin yö ja päivä kunnes sain soitettua ajan sairausvakuutuksen osoittamalle hammaslääkärille - onneksi jo seuraavalle päivälle. Ah onnea ja autuutta (Suomen hammaslääkärijonot eat your heart out!).

Aamulla sitten reippaana vastaanotolle, maski kasvoilla ja hampaat pestynä. Esitin asiani vastaanottovirkailijalle, joka totesi ettei kyseinen lääkäri ollut töissä tänään. Jahas. Siinä sitten toisen asiakkaan kanssa jutustellut lääkäri huikkasi, että hän voi ottaa uuden asiakkaan. Kiva, eikun menoksi. En kuvaile operaatiota sen tarkemmin, kuin sanomalla, että käynnin jälkeen annoin hammaslääkärilleni hellyttävän lempinimen "Teurastaja". Kirsikkana kakun päällä oli vielä se, että tämä operaatio oli vasta alkua, viikon päästä uusi käynti ja homma jatkuu. 

Seuraavalla kerralla toimenpide ei ollut niinkään kivulias, mutta eipä sille hampaalle juuri mitään tehtykään. Jotain sinne laitettiin taas, väliaikaisesti. Ja taas viikon päästä uudestaan. Tässä vaiheessa päätin vaihtaa lääkäriasemaa.

Mutta tässä tuleekin tarinan yllätyskäänne. Toisen ja kolmannen lääkärikäynnin välissä vaihtui vuosi. Tämä lieni kaikkien tiedossa. Mutta mitä ei tarinan kertojalle kerrottu, oli se seikka, että työnantaja oli päättänyt vaihtaa sairausvakuutusyhtiötä. Vuoden alusta alkaen. Tätä tietämättä soitin vakutuusyhtiöön kysyäkseni toista lääkäriasemaa, jonne voisin mennä. Vastaus oli hämmentynyt ööö, ei teillä ole vakuutusta. Ööö kuului myös puhelimen tästä päästä. Aha. No kysytäänpä työnantajalta. Jaa, niin, tosiaan päätettiin vaihtaa ja kilpailuttaa uusi vakuutusyhtiö. Kohta saadaan tietää, mikä valittiin. Niin, mutta kun mulla olis tää hammas... No, menen itse ja maksan itse - pakkohan se on hoitaa.

Vaimo löysi Instagramista "kaupungin parhaan hammaslääkäriaseman" ja sain sinne ajan taas parin päivän päähän. Klinikka oli huomattavasti edellistä loistokkaampi ja täällä vastaanotolla työskenteli hammaslääkärin lisäksi assistentti (lie ollut hammashoitaja). Oli imua, pneumaattista poraa ja röntgeniä. Tyylikästä. Tällä kertaa hoito kesti puolitoista tuntia, mutta hammas tuli kerralla kuntoon. 

Tarinassa seuraa toinen käänne. Jonkin aikaa hammasseikkailun jälkeen sain sairausvakuutuskortin ja ohjeet, miten sen kanssa toimia. Lisäksi ohjeissa mainitiin, että jos olet itse maksanut hoidosta, voit vaatia palautusta vakuutuksesta. No toki, lottoa sisään! Kävin vakutuusyhtiössä - ja rehellisyyden nimissä en odottanutkaan, että saisin samantien rahat käteen. Kuten en saanutkaan. Mutta listan dokumenteista, jotka piti hankkia lääkäriltä. Ja sitten taas hammaslääkäriasemalle esittämään asiansa, notta nämä kiitos. Onnistuu, totesivat. Mutta kestää muutaman päivä. 

(Tässä välissä vakuutusyhtiön konttori muutti toiseen osoitteeseen. Uutta osoitetta ei ole nettisivuilla - luonnollisesti)

Tuopa nämä dokumentit sitten ensi kerralla.

Vakutuusyhtiön ohjeissa sanotaan, että palautusta voi vaatia 30 päivän sisällä operaatiosta. Arvaatteko mitä? Lääkäriasema lupasi paperit päivänä numero 29. Paperit sain ja hain päivänä numero 28. Tarkistin paperit ennen kuin poistuin lääkäriasemalta ja huomasin, että parista paperista puuttuu leima ja allekirjoitukset. Leimat sain, mutten allekirjoituksia. Oh well, on with the show. 

Onko se tämä ovi?

Vai onko se tämä ovi?

Vein paperit vakuutusyhtiön. Ei mutinoita, kaikki ok. Virkailija otti kopiot papereista, vaikka sanoin, että voi pitää alkuperäiset. "Ei, ei, tämä on sääntö: me otamme kopiot, teillä on alkuperäiset." Selvä, kiitos ja näkemiin.

Hetken kulutta puhelin piippaa. "Tarvitsemme vielä passikopion, voitteko lähettää kuvan?" Sinne meni.

Hetken kuluttua puhelin piippaa uudelleen. "Soitin pääkonttoriin ja he sanoivat, että haluavat alkuperäiset dokumentit".

Huomenna on päivä numero 29.