Arjen huomioita

Tällä kertaa ajattelin taas pitkästä aikaa turvautua kuvareportaasiin, koska mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut viime aikoina. Arki pyörii omaa tuttua rataansa ja vähään aikaan ei olla oltu tekemisissä viranomaisten kanssa, joten kafkamaiset tilannekuvaukset saavat odottaa. Sellaiseksi en laske sitä, että talosta katkaistiin sähköt asennustöiden vuoksi, asukkaille ilmoittamatta. Sähköt palautuivat noin tunnin kuluttua ja onneksi kukaan ei ollut juuri sillä hetkellä hississä.

No, aloitetaan.

Uudessa asunnossa kaikki on kyllä kunnossa, asennutettiin kuitenkin vedenpuhdistin, jotta saadaan juomavettä hanasta eikä tarvitse pulloja kanniskella. Puhdistin maksoin sellaiset 120 euroa asennuksineen ja sillä pitäisi pärjätä vuoden verran ennen kuin tarvii vaihtaa suodattimia. Puhdistinkaupan yhteydessä oli muutakin remonttitavaraa myynnissä, kuten nämä maalit. Olipa taas hauska nähdä jotain suomalaista hyllyssä. Ruokakaupoista muuten alkaa löytyä myös Koskenkorvaa yhä useammin - eipä tarvi pelkkää Finlandiaa ryypätä.. Että sitä Napuen giniä odotellessa.

Kaupungista löytyy jo IKEA-kauppakin. Ei tietenkään aito IKEA, mutta kauppa, jossa myydään IKEA-tavaroita. Täältä saatiin tyynyt ja peitot. Suomesta tuotiin lautassetti, jonka olisi saanut täältäkin. Kannatti raahata..

Rakennusmääräykset. Jos ulko-oven edessä on porras, tulee siihen viereen rakentaa ramppi. Kuvassa punaiseksi maalattu betoni rajaa rampin ovelle, joka näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Eipä ole liian jyrkkä ja onneksi mutkat hidastavat vauhtia.

Pilvi. Muutoin pilvettömällä taivaalla tällainen hauska pilvenlonka. Kuva tuli napattua hätäpoistumisharjoituksen aikana. Kansainvälinen koulu, jossa kuulutukset tulevat kotimaisilla kielillä. No, seurataan ihmismassaa.

Koululla on jokaisella oppiaineella teemaviikkonsa. Kulunut viikko oli kemian viikko, joka suurieleisesti avattiin maanantain aamunavauksessa. Yours truly sai esitellä ideansa näyttäväksi demonstraatioksi eli kuinka polttaa jotain mahdollisimman näyttävästi polttamatta kuitenkaan koko koulua. Näillä ainemäärillä keskikokoinen yläaste pärjäisi vuoden. 

Juhlaa ja ruokaromantiikkaa. Viikon päätteeksi juhlittiin Opettajainpäivää. Banketti piti sisällään laulua, tanssia ja ruokaa. Vähän kuin suomalaisissa pikkujouluissa, täälläkin eräs kollega vaipui humalaan ja yökkäsi illallisensa rinnuksilleen. Voi noita reppanoita!