Keikkuva kevät

Aprillipäivä tuli ja meni. Itse en usko tulleeni höynäytetyksi, mitään uskomatonta tai uskottavaakaan ei yritettyä syöttää. Tai sitten täällä vietetään aprillia läpi vuoden. En kyllä ihmettelisi - esimerkkinä toimikoon oppilas-wc:t; Kun syksyllä vessoista loppui paperi, niin ratkaisuna siihen oppilas-wc:t lukittiin, jotta niitä ei voisi käyttää. Lisättäköön tähän faktoidi: koulupäivän pituus on 9 tuntia.

Mutta niin se aika kuluu ja vuodenajat vaihtuu. Nyt ollaan jo voimakkaasti keväässä - kalenterin mukaan. Suomessa vissiin kiroillaan takatalvea. Voi voi. Tällä viikolla täällä on ollut järjestään sellaiset -20 astetta aamuisin. Ilman tuulen purevuutta ilmaistuna. Ensi viikolle on kyllä jo luvassa suojakeliä. Uskon kun näen.

 Iltapäivällä auringon paistaessa märkä asvaltti suorastaan höyryää. Pakkasta silti muutama aste.

Paikalliset kollegat tuossa kertoivat, että kevät kun lämpiää, niin alkaa flunssakausi. Se on mukavaa kuultavaa juuri flunssakierteestä selvinneenä. Viidestä viikosta kolme sairaana. Ehkä "keväämmällä" sitten vielä paremmalla flunssa-terve -suhteella.

Ei se mitään, en valita. Kyllä pikkuflunssassa voi töissä käydä. Ja moni käykin. Kuten kaikki paikalliset. Sairaus on säälittävää täällä. Ja se tosiasia, että sairausajan palkka ei pitkälle riitä. Se, mikä jurppi oli pariviikkoinen flunssa loma-aikaan. Rentouttava Turkin-loma vaihtui niistämiseen ja lepoon antalialaisessa hotellihuoneessa. Onneksi edes yhtenä päivänä satoi. Kiitos myös matkakumppanille pitkistä hermoista ja ymmärryksestä. Kotiin palatessa melkein joka vaatteen taskusta löytyi jonkinsortin nessu. Ja matkamuistoksi tuli ostettua nurofenia ja turkkilaista piparminttuteetä.

Näkymä Antalyan ylle. Hieno panoraama.

Upeat näkymät oli hotellin parvekkeelta. Ja sitten takaisin lepäämään.