Voihan Loimaa!

Tämän viikon kohokohta oli pitkään odotettu, sosiaalisessa mediassa suuresti hehkutettu, ennakkoon läpikotaisin analysoitu koripallokohtaaminen Loimaan ja Astanan välillä. Silloin kun ensimmäiset loimaalaiset tuttuni tapasin, enpä olisi uskonut tällaista koskaan tapahtuvan. Uskomatonta se oli tavata kyllä loimaalaisiakin. Niitä myös tuntui olevan joka puolella. Ennen kuin yhtään varsinaista ihmistä Loimaalta tunsin, ainoa asia, mikä siitä tuli mieleen oli Loimaan Saviset. Partiolaisia. Maapartiolaisia.

Tällä kertaa oli aikamoinen partio liikkeellä. Loimaan Bisons kohtasi Astana-koriksen VTB-liigan ottelussa Saryarka-hallissa, joka pääasiassa on sisävelodromi. Tunnelma oli jokseenkin erilainen, kuin joku aika sitten Helsingissä jäähallissa - edellinen Bisons-peli, jonka olen nähnyt.

VTB-liiga. Tytöt eivät pelanneet. Harmi.

Valtavaan halliin oli tullut rapiat 700 katsojaa paikalle. Näistä kaikista yksi oli suomalainen. Tai ainakin huudon perusteella paikalla oli yksi suomalainen. Jos siellä muita oli, niin fiksusti olivat hiljaa, tuo poloinen Suomi-huutelija sai vähintäänkin kummeksuvia katseita osakseen. Onneksi eivät ymmärrä suomea täälläpäin niin hyvin.

Enpä ole ennen Loimaata huutanut noin niinkuin positiivisessa mielessä.

Suuri halli, pieni kenttä. Taustalla kiertää velodromi.

Ottelu alkoi hyvin, piste-ero kasvoi tasaisesti ja peli oli vakuuttavaa. Kolmas erä oli kuitenkin raastava. Reilu piste-ero kaventui tasatilanteeseen - onneksi tappiolla ei oltu kertaakaan. Lopputulos 80-90 oli joltiseenkin reilu kuvaus pelistä.

Pelin jälkeen yksinäinen Bisons-fani antoi raikuvat suosionosoitukset joukkueelle. Vähän olivat hämmentyneen oloisia; mitvit, joku suomalainen täällä? Oli katsomo sen verran pieni, että näkivät hyvin, kuka oli kyseessä. Pari pelaajaa ja apukoutsi tulivat juttusille. Oli kuulemma kannustus kuulunut hyvin - ja erottunut. Siinä sitten jutusteltiin kaikenlaista, pelistä, Astanasta ja kaikesta. Mukavia tyyppejä nuo #4 Nikkarinen, #6 Nuutinen ja apukoutsi Iisalo!

Toki sitä tuli psyykattua vastapuoltakin. Kotijoukkue alkoi hiiltyä loppua kohden ja siihen sitten vaan lisää löylyä kiukaalle. Kun kentän viereltä huutelee, niin kuuluuhan se sinne kentällekin. Vähän kylmäsi se, kun yksi pelaajista mulkaisi murhaavasti. Onneksi pysyi kentän puolella.