maanantai 13. lokakuuta 2014

Vaeltamassa

Sateinen järvimaisema. Pilvet roikkuvat matalalla peittäen vuorenhuiput vaippaansa. Autio hiekkaranta ruostuvine teräksisenine aurinkovarjoineen. Hiljaisuus. Kunnes: viisi äänekästä, humaltuvaa naista ja yksi selväpäinen(?) mies saapuvat maisemaan ja ottavat pakollisen selfien, jatkavat matkaa lähimpään baariin ja pelaavat juomapelejä loppuillan. Että sellainen vaellusreissu.

Burabayn järvenrantakylä on kuin tehty turisteja varten. Pienten vuorten reunustama järvi, hiekkarantoja ja hotelleja. Baareja oluttelttoineen ja karaokeineen. Kotieläintarha strutseineen (ja vain strutseineen). Vain turistit puuttuvat, on siis off-season ja me päätämme lähteä viikonloppumatkalle tänne.




Lounas paikallisessa kuppilassa. Viereisessä pöydässä aterioi poliisivoimat (ei kuvassa).

Kylä itsessään edustaa dekadenttia neuvostotyyliä, johon on ympätty modernimpaa hotellirakentamista. Meidän hotelli sijoittui kylän "keskustan" laidalle ja rajoittui suomalaisittain kuvailtuna hökkelikylään. Hökkeli on siis asujaimisto, joka on rakennettu tiilistä, aaltopellistä ja muusta materiaalista, jota luonto suo. Viimeksi näin samanlaisia taloja Etiopiassa..

Hotelli "Marsel" oli viehättävä "eurooppalaistyylinen" majoituspalvelukonsepti, jonka aulassa oli kotoisa oleskeluhuone kirjahyllyineen ja televisioineen - loistava paikka pelata juomapelejä. Pullonpyöristykseen ei suostuttu. Eikä myöskään räsypokkaan. Vaikka ehdotin tasa-arvon hengessä jopa käänteistä räsypokkaa; Vaatteen saa laittaa päälle, jos voittaa. Näillä leveysasteilla ja lämpötiloilla siinä olisi ollut todellisia voittajia.

Niin, mitäpä siinä sitten, kun kylä on kuollut ja seurueen parikymppiset alkavat vasta lämmetä. Aivan, lähdemme baariin. Onneksi oli sentään ravintolat auki, vaikka yhtään asiakasta ei kylässä ollut. Markkinoinnista ei asiakaspulaa voi syyttää: Ysärihumppa raikui kaiuttimista aamusta iltaan ja ovet olivat kutsuvasti auki. Illan menomestaksi valikoitui hotellia lähinnä oleva pubi/baari/ravintola. Ruoka oli ihan jees, paikallisella mittapuulla. Olut ja ruoka oli halpaa ja mp3-soittimesta löytyi jopa tuoretta ameriikkalaista rytmimusiikkia. Saatiin ihan tanssit pystyyn. Karaoke oli njet.


 Party like it's 1999. Well, the music is at least.

Luonto kylän ulkopuolella on kaunista. Vaikka syksy on jo niin pitkällä, että ruska-aika on jo ohi, puissa on vielä keltaisia lehtiä. Mäntymetsää riittää silminkantamattomiin - koska se on niin tiheää, ei sitä pitkälle näekään. Ties vaikka olisi avohakkuut menossa kulman takana. Mutta bussin ikkunasta näkyi vain metsää.



 Kävelyllä. Kotoisat maisemat.


Ablay Khankin kävi Burabayssa.Tiettävästi sukua Suomen Abloy Khanille.


Paikkana Burabay (Borovoe?) on käymisen arvoinen - etenkin kesällä, sanoisin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti